energiakulutuksesta

Energiakulutus kuvaa kuinka paljon energiaa yhteiskunta käyttää tietyllä ajanjaksolla. Se kattaa sekä pääenergian että lopullisen energian käytön ja mitataan tavallisesti vuodessa. Pääenergia tarkoittaa energian kokonaisuutta luonnonvaroista, ennen kuin siihen kohdistuvat muunnokset ja jakelu aiheuttavat häviöitä. Lopullinen energian kulutus puolestaan mittaa energian määrää, joka käytetään asiakkaiden, kotitalouksien ja yritysten tarpeisiin, kuten lämmitykseen, liikenteeseen ja tuotantoon.

Energiakulutukseen vaikuttavat useat tekijät: väestömäärä, taloudellinen toiminta, teknologian kehitys sekä kuluttajakäyttäytyminen. Sektoreittain suurimmat kuluttajat ovat kotitaloudet, teollisuus, liikenne ja palvelut. Energiasektori koostuu sekä fossiilisista polttoaineista että uusiutuvista ja ydinenergian osuudesta; energia-mix kuvaa näiden osuuksia. Energiatehokkuuden parantaminen ja sähkön käyttöä lisäävä sähköistyminen voivat hillitä kokonaiskulutusta tai muuttaa sitä suhteessa taloudelliseen toimeliaisuuteen.

Tilastointiin käytetään erilaisia mittareita, kuten energian käytön per henkilö (kWh/asukas) ja energiatehokkuus tai energiaintensiteetti, joka kuvaa energian käytön suhdetta bruttokansantuotteeseen. Kansainväliset järjestöt kuten IEA ja Maailmanpankki julkaisevat vertailutietoja valtioista sekä ajantasaisia kehityssuuntia.

Politiikassa energikulutusta tarkastellaan energian turvallisuuden, ilmastonmuutoksen hillinnän ja energian kohtuuhintaisuuden kontekstissa. Keinot voivat olla energiatehokkuuslait ja -standardit, uusiutuvien energian käytön lisääminen, sähköistämishankkeet sekä liikenneinfrastruktuurin muutokset. Hiili-intensiteetin ja kokonaispäästöjen vähentäminen vaatii yleensä kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka yhdistää tuotanto, asuminen ja liikkuminen.