energiahäviöstä

Energiahäviö tarkoittaa sitä energiavirran osuutta, joka menetetään energian muuntamisen, siirtämisen tai käytön aikana eikä se muutu käyttökelpoiseksi työksi. Käytännössä mikään järjestelmä ei ole täydellisen tehokas, joten osa syötetystä energiasta muuttuu hukkaenergian muodossa. Energiahäviöt ovat keskeisiä arvioitaessa järjestelmän kokonaishyötysuhdetta ja energiankulutusta.

Elektrisissä järjestelmissä suurimmat häviöt syntyvät kahdesta lähteestä: kuparihäviöistä ja ydin- tai magnetointihäviöistä. Kuparihäviöt johtuvat johtimien resistanssista, erityisesti moottoreissa ja muuntajissa. Ydinhäviöt johtuvat magneettisen hysteresis- ja virtojen aiheuttamista häviöistä sähköverkon ytimessä sekä muuntajissa. Pienempiä, mutta merkittäviä ovat siirtohäviöt suurissa verkkosijoituksissa. Välineiden ja prosessien suunnittelulla voidaan näitä häviöitä pienentää.

Rakennuksissa energiahäviöt ilmenevät lämmönjohtumana, ilmanvaihdon energiankulutuksena sekä lämpövuotoina eristyksen kautta; eristys on usein ratkaiseva tekijä. Teollisuudessa häviöihin vaikuttavat kitka, vuodot ja huonosti säädetyt järjestelmät. Lämpötilaerot ja ympäristön olosuhteet voivat myös aiheuttaa lämpöhaittoja.

Energiatehokkuuden parantaminen perustuu suunnittelun optimointiin, tehokkaiden laitteiden käyttöön, parempaan eristykseen ja ilmanvaihtoon sekä energiankäytön seurannan ylläpitoon. Energiankatsaukset ja säännöllinen huolto auttavat tunnistamaan ja vähentämään energiahäviöitä.