Lämpötilaerot

Lämpötilaerot beskriver forskjellen mellom to temperaturer i to ulike steder eller tilstander. De representeres vanligvis som ΔT og beregnes som ΔT = T2 − T1. Lämpötilaer som er målt i ulike punkter kan derfor sammenliknes ved å se hvor mye varmere eller kaldere det ene punktet er i forhold til det andre.

Ero on riippumaton absoluuttisesta lämpötilasta: eron suuruus ei muutu, vaikka molemmat lämpötilapisteet saataisiin lisäämällä sama arvo molempiin. Siksi lämpötilaerot ovat mitta, joka on saman sekä Kelvin- kuin Celsius-asteikolla, eli ΔT °C = ΔT K. Tämä tekee ΔT:stä erityisen hyödyllisen fysiikassa ja tekniikassa.

Mittaus ja käytäntö: Lämpötilaerot mitataan kahdella tai useammalla lämpötilamittauksella. Mittauspaikat ja aika ovat tärkeitä, sillä ΔT voi vaihdella tilan mukaan ja ajan myötä. Esimerkiksi vuorokauden sisäinen diurnaalinen lämpötilaeronta sekä urbanisoitumisen aiheuttama ero kaupunki- ja maaseutupiirien välillä ovat tavallisia esimerkkejä.

Merkitys ja sovellukset: Lämpötilaerot ovat keskeisiä lämpösiirtymää koskevissa ilmiöissä. Ne ajavat lämmönjohtumista, konvektiota ja säteilyä; suuria ΔT-arvoja käytetään hyväksi esimerkiksi lämmitysjärjestelmissä, eristemateriaalien suunnittelussa sekä teollisissa prosesseissa. Ilmaston- ja kaupunkirakentamisen yhteydessä lämpötilaerot vaikuttavat ilman liikkeitä ja ilmanlaatuun.

Esimerkkejä: dia­ruokojen, välikerrosten tai rakennusten sisä- ja ulkolämpötilojen välinen ero sekä auringonpaisteen ja varjon välinen ero ovat tavallisia lämpötilaeroja, joiden suuruus riippuu ajoitus, paikka ja ympäristöolosuhteista.