endothermistä

Endotermia (endotermia, adj. endotherminen) tarkoittaa kehon lämpötilan itsenäistä tuotantoa ja säätelyä siten, että ruumiinlämpö pysyy suhteellisen vakaana ympäristön lämpötilasta riippumatta. Endotermiset eliöt, kuten useimmat nisäkkäät ja linnut, voivat ylläpitää korkeaa ja vakaata ruumiinlämpöä, kun taas ektotermiset eliöt reagoivat pääasiassa ympäristön lämpötilaan. Endotermia mahdollistaa toiminnan sekä kylmässä että kuumassa, mutta se vaatii suuria energiavarantoja.

Lämpö tuotetaan pääasiassa solujen hapetuksessa. Kun ympäristö kylmenee, endoterminen yksilö voi lisätä lämpötuotantoa sekä lihastyöllä (tärinä) että ei-tärinällä tapahtuvan termogeneesin kautta, joka osittain perustuu ruskean rasvakudoksen toimintaan. Hypotalamus säätelee ruumiinlämpöä asettamalla lämpötilasetin (setpoint) ja ohjaamalla verenkiertoa, lämmönhajotusta sekä käyttäytymistä.

Endotermian suurimmat edut ovat kyky toimia aktiivisesti monenlaisissa ympäristöissä ja vakaassa lämpötilassa, mikä tukee korkeaa suorituskykyä. Kustannuksena on kuitenkin korkea energiankulutus ja ravinnontarve. Eristyksen osuus sekä kehittyneet verenkierto- ja lämmöntäätömekanismit auttavat vähentämään lämpöhaaskua.

Evoluution näkökulmasta endotermia kehittyi pääasiassa nisäkkäillä ja linnuilla erillisinä linjoina; fossiiliset todisteet viittaavat myös alueellisiin endotermian esiintymisiin joillakin ryhmillä, kuten tietyissä kalalajeissa.