endoteliinireseptorin

Endoteliinireseptori, tai endothelinireseptori, on endothelinpeptideihin sitoutuva solukalvon G-proteiinikytkentäinen reseptori. Tärkeimmät alatyypit ovat ETA-reseptori (EDNRA) ja ETB-reseptori (EDNRB). Endoteliinien principali ligandit ovat endothelin-1 (ET-1), sekä ET-2 ja ET-3. Reseptorit voivat jakautua alatyyppeihin niiden toimintapaikoilla ja ligandin herkkyydellä.

ETA-reseptorit sijaitsevat pääosin verisuonten sileässä lihaksessa ja aiheuttavat vasokonstriktion sekä solujen proliferaation. ETB-reseptorit esiintyvät yleisesti endoteelin soluissa, joilla on usein vasodilatoiva rooli NO:n ja prostacykliinin vapautumisen kautta; ETB-reseptorit voivat myös ilmentää vasokonstriktorista toimintaa joillakin alueilla sekä toimia endothelin-1:n poiston ja hajoamisen välineinä. Signaalinvälityksessä reseptorit aktivoivat Gq/11-proteiineja, mikä käynnistää PLC:n, IP3:n ja DAG:n tuotannon, ja nostaa solunsisäistä Ca2+-tasoissa. Tämä johtaa vasokonstriktioon ja solujen proliferaatioon, kun taas endoteelissä ETB:n toiminta voi johtaa vastavaikutusten kytkeytymiseen NO:n ja prostacykliinin vapautumisen kautta.

Kliininen merkitys: endothelinireseptoreita ja niiden signaaliuktiota säätelevien häiriöiden lisäksi endoteliinijärjestelmä on keskeinen rooli keuhkovaltimon painehäiriöissä (PAH). Endothelin-reseptor Antagonistit ovat tärkeä hoitomuoto PAH:iin. Käytössä ovat bosentan (sekatyyppinen ETA/ETB-reseptorin antagonist), ambrisentaani (selektiivinen ETA-antagonisti) sekä macitentaani (tehokas kaksisuuntainen estäjä). Haittavaikutuksiin voivat kuulua maksan toiminnan seuranta sekä sikiövaikutukset raskauden aikana; näitä lääkevalmisteita käytetään tiukassa valvonnassa.

Reseptorit ovat tyypiltään GPCR: Seven transmembrane-domain reseptorit. Genetiivisesti ETA ja ETB vastaa EDNRA- ja EDNRB-geenejä, ja ne osallistuvat endotheliaaliseen sääntelevään toimintaan sekä kehitykseen ja verenkiertohäiriöihin liittyvissä prosesseissa.