endosytöön

Endosytoosi on solujen sisään ottama prosessi, jossa solukalvo kuroutuu sisään ja ympäröi ulkoisen aineen muodostaen vesikkelin. Tämä mahdollistaa erilaisten molekyylien, kuten ravintoaineiden, hiukkasten ja reseptorimolekyylien, internalisoinnin sekä solun sisäisen kanssakäymisen ulkoisen ympäristön kanssa.

Endosytoosi voidaan jakaa pääasiallisesti useisiin reitteihin. Reseptorivälitteinen endosytoosi tapahtuu, kun ligandid (esimerkiksi LDL-osa- tai transferrinmolekyyli) sitoutuu solun pinnalla oleviin reseptoreihin ja alkaa klatriinikooreen muodostuvien kuorien kautta. Tämä reitti on erityisen spesifinen ja mahdollistaa pienhiukkasten tehokkaan sisäänoton. Non-spesifinen endosytoosi sisältää esimerkiksi pinosytoosin, jossa nesteen ja pienagenda molekyylien otto tapahtuu ilman reseptorikohtaista tunnistusta. Fagosytoosi on erikoistunut prosessi suuremmille hiukkasille tai mikrobien sisään ottamiselle, ja sitä käyttävät erityisesti immuunijärjestelmän solut, kuten makrofagit.

Vesikkeli kulkee endosomien kautta solun sisällä. Varhaisessa endosomissa tapahtuu kierrätys- ja lajittelutoiminto: reseptorit ja niiden ligandid voivat palata solukalvolle, kun taas jotkut aineet siirtyvät myöhäiseen endosomiin ja lopulta lysosomeihin, joissa ne hajotetaan happamassa tilassa. Endosytoosiin osallistuvat proteiinit, kuten klatriin ja dynamiin, sekä Rab-proteiineja muistuttavat guanine-tiheydet ohjaavat vesikkelien liikettä ja lajittelua.

Endosytoosilla on keskeinen rooli ravinteiden kuten rautavionin ja kolesterolin jakelussa, solujen viestinnän säätelyssä sekä immuunijärjestelmän vasteissa. Häiriöt endosytoosin säätelyssä voivat liittyä sairauksiin, ja prosessia hyödynnetään laajasti lääketieteessä vähentämään lääkeaineiden solunsisäistä toimitusta.