endosytoituminen

Endosytoituminen on solujen sisään ottamisen prosessi, jossa solukalvo kuroutuu sisään ja muodostaa vesikkelin. Näin ulkoiset molekyylit, hiukkaset ja nesteet voivat siirtyä solun sisälle kontrolloidusti.

Endosytoitumisen päätyypit ovat fagosytoosi, pinotsytoosi ja reseptorivälitteinen endosytoosi. Fagosytoosi tapahtuu suurien hiukkasten, kuten bakteerien, ympäröimänä ja on yleisin immuunisoluissa. Pinotsytoosi on epäspesifi nesteiden ja liuenneiden aineiden sisäänottoa. Reseptorivälitteinen endosytoosi edellyttää ligandien sitoutumista spesifisiin solukalvon reseptoreihin ja usein klatriinilla peitettyjen kuoppien muodostumista.

Mekanismina endosytoosi liittyy moniin proteiineihin, kuten klatriinia, adaptiinia ja dynaminia, jotka auttavat vesikkelin muodostumisessa ja katkaisemisessa. Myös caveolinin välitteinen endosytoosi ja makropinoosi ovat tärkeitä reittejä. Vesikkelit kulkeutuvat endosomaaliseen järjestelmään, jossa niiden sisältöä lajitelaan.

Endosomi-etasolla tapahtuu lajittelu: osa reseptoreista ja ligandeista kierrätetään takaisin solukalvolle, osa siirtyy lysosomeihin hajoitettavaksi. Samalla hajotettavien aineiden ja kuljetettavien molekyylien kohtalot määritellään solun tarpeiden mukaan. Endosytointi muodostaa keskeisen mekanismin ravinnon ja lipoproteiinien, signaalien sekä immuunivasteiden säätelyssä.

Endosytoituminen on olennaista sekä normaalissa solutoiminnassa että sairauksien kontekstissa. Sen häiriöt voivat liittyä hyperkolesterolemiaan, neurodegeneratiivisiin tiloihin sekä syöpään. Tutkimus endosytoitumisen mekanismeista tukee kohdennettujen lääke-toimitusjärjestelmien ja nanoteknologian kehittämistä.