emulsifiointia

Emulsiointi, tai emulsifiointi, on kahden toisiinsa sekoittumattoman nesteen, yleensä öljyn ja veden, yhdistäminen pieniksi pisaroiksi siten, että muodostuu tasainen emulsio. Prosessiin tarvitaan emulsifikaattoria (pinta-aktiivinen aine, proteiini tai fosfolipidi) sekä riittävää energiatoimintaa sekoittamiseen. Emulsiointi on keskeinen osa elintarvikkeiden, kosmetiikan, lääkevalmisteiden ja materiaalien tuotantoa.

Emulsioinnissa emulsifikaattori asettuu öljy-vesi-rajalle ja muodostaa suojakerroksen pisaroiden ympärille. Tämä pienentää rajapinnan interfacial tensionia ja estää pisaroiden yhdistymistä. Pisaroiden koko ja kalvon vakaus vaikuttavat emulsion säilyvyyteen.

Emulsioita luokitellaan pääasiassa öljy–vedessä (O/W) ja veden öljyssä (W/O). Pienemmät pisarat voivat muodostaa mikroemulsioita tai nanoemulsioita. Valmistusmenetelmiä ovat korkean energian sekoitus ja homogenointi, rotor–stator-sekoittimet sekä ultraääniseokset. Myös faasin inversiomenetelmät sekä lämpötilapohjaiset menetelmät (faasin inversiopiste PIT) käytetään.

Emulsifikaattoreita ovat esimerkiksi luonnonpohjaiset kuten lecitiini, munankeltuainen ja proteiinit sekä synteettiset pinta-aktiiviset aineet kuten tensidit (esim. polysorbaatit) ja Span/Tween-esterit.

Emulsiointi mahdollistaa monien tuotteiden valmistuksen. Elintarvikkeissa esimerkkejä ovat majoneesi ja kastikkeet; kosmetiikassa voiteet ja muut emulsioitu tuotteet; farmaseuttisissa valmisteissa emulsioita käytetään aktiivisten aineiden jakautumisen ja vakauden parantamiseen. Vakaa emulsio edellyttää oikeanlaisia määriä ja laatua, pisaroiden koon hallintaa sekä sopivaa viskositeettia, lämpötilaa ja pH:ta. Epävakausilmiöt kuten creaming ja koalesenssi voivat ilmetä, mutta ne voidaan ehkäistä oikealla prosessoinnilla ja ainesosien valinnalla.