embolioihin

Embolia on tila, jossa verenkierrossa kulkeutuva embolus tukkii verisuonen ja aiheuttaa iskemian. Emboleita voi olla eri alkuperää: tromboista irronnut tromboembolinen embolus, rasvaembolio, ilma-embolio, septinen embolia, tumorembolia sekä amnioottinen embolia (harvinainen raskauden aikana).

Oireet ja sijainnit: tukoksen sijainti määrittää oireet. Keuhkoembolian tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus ja rintakipu, joskus yskä. Aivoembolian oireisiin kuuluvat äkilliset neurologiset muutokset, kuten puutokset, lihasheikkous tai puhevaikeudet. Raajojen embolia voi aiheuttaa kipua, kalpeutta ja heikentynyttä verenkiertoa. Oireet ovat riippuvaisia tukoksen sijainnista ja laajuudesta.

Diagnoosi: kliinisen arvion lisäksi käytetään kuvantamistutkimuksia ja laboratoriokokeita. Keuhkoembolian epäilystä varten tehtävä kuvantaminen on usein CT-angiografiaa, DVT:tä etsitään Doppler-ultraäänellä, ja muita tukoksia kartoitetaan mahdollisesti MRI/MRA-tutkimuksin sekä echokardiografialla. D-dimeeritaso voi tukea epäilyä, mutta ei riitä yksin diagnoosiksi.

Hoito: akuutti hoito määräytyy embolian tyypin ja sijainnin mukaan. Yleisiä hoitomuotoja ovat antikoagulanttihoito (esim. DOAC:t tai hepariini), tarve trombolyysille suurikokoisessa tai elintasaaralla olevassa keuhkoembolissa sekä mahdollinen endovaskulaarinen tai kirurginen embolectomy. Joissain tapauksissa voidaan harkita IVC-filttaria estämään alaraajojen emboloitumisen keuhkoihin, jos antikoagulaatio ei ole mahdollinen tai tehotonta.

Ennuste ja ehkäisy: oikea-aikainen hoito parantaa ennustetta. Ehkäisy keskittyy riskitekijöiden hallintaan, liikunnan edistämiseen, nesteytykseen sekä korkean riskin potilailla harkittuun antikoagulointihoitoon.