eläkevakuutuslaissa

Eläkevakuutuslaki on Suomen lainsäädäntö, joka säätelee eläkevakuutusta sekä eläkkeen rahoitusta ja oikeuksia. Laki määrittelee, ketkä ovat vakuutettuja, millaiset tulot kelpaavat vakuuttamiskohteiksi sekä miten vakuutukseen ja eläkkeisiin kertyvät oikeudet syntyvät ja karttuvat.

Se koskee sekä työntekijöitä että yrittäjiä ja asettaa velvoitteet eläkevakuutuksen järjestämiselle sekä vakuutusmaksujen suorittamiselle. Lisäksi laki määrittelee, miten vakuutettujen tulojen perusteella eläkkeet lasketaan ja maksetaan.

Laki kattaa eräät eläkkeet, kuten vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke sekä perhe-eläke, sekä niihin liittyvät keston ja indeksisäätöjen periaatteet. Se sääntelee eläkkeen hakemisen, myöntämisen sekä muutoksenhakua ja oikaisuja.

Eläkevakuutuslaki määrittelee eläkkeiden hallinnan vastuut sekä yhteistyön julkisten viranomaisten ja eläkejärjestäjien kanssa. Se sisältää yhteensovitusperiaatteet muiden sosiaaliturvaetuuksien kanssa sekä EU- ja ETA-säädösten noudattamisen.

Lainsäädäntöä päivitetään säännöllisesti väestön ikääntymisen, talouden muutosten ja työmarkkinatarpeiden mukaan. Tämän perusteella eläkkeiden rahoitus, turva ja oikeudet sopeutuvat yhteiskunnan muutoksiin.