eläinkoekäytön

Eläinkoekäyttö tarkoittaa tutkimus- ja kehitystyötä, jossa eläimiä käytetään kokeellisiin tarkoituksiin, kuten uuden lääkkeen, hoitomuodon tai turvallisuusarvioinnin testaamiseen. Se kattaa sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen.

Historiallisesti eläinkokeet ovat olleet keskeisiä lääketieteen kehityksessä ja toksikologisessa tutkimuksessa. Ne ovat auttaneet ymmärtämään fysiologisia mekanismeja sekä testaamaan mahdollisia hoito- tai ehkäisymenetelmiä. Samalla ne ovat herättäneet eettistä huolta eläinten hyvinvoinnista ja oikeutuksesta.

Regulatiivisesti eläinkoekäyttöä säädellään sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. EU:n lainsäädäntö sekä kansalliset lait edellyttävät tutkimussuunnitelman arviointia, eläinlupia ja eläinten hyvinvoinnin turvaamista. Usein tutkimusprojekteissa on eettinen toimikunta, joka valvoo suunnitelmien hyväksyttävyyttä.

Kolme R:tä – korvaaminen, vähentäminen ja hienosäätö – ohjaavat nykykäytäntöjä. Tutkijat etsivät nykyisin vaihtoehtoja, pienentävät käytettyjen eläinten määrää sekä parantavat kokeiden suunnittelua ja eläinten oloja.

Viimeaikaiset edistysaskeleet, kuten in vitro -menetelmät, organoideja ja laskennalliset mallit, sekä järjestelmällinen tietojen jakaminen voivat vähentää eläinkoekäytön tarvetta. Monissa tapauksissa eläinkokeet ovat yhä välttämättömiä turvallisuusarvioinnissa, mutta niiden käyttö pyritään rajaamaan ja oikeuttamaan mahdollisimman tiiviisti.