ellujäämismehhanisme

Ellujäämismehhanismi on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan mekanismeja, joiden avulla olento tai järjestelmä kestää haitallisia olosuhteita ja säilyttää elinvoimansa. Termi kattaa sekä biologiset että ekologiset, eivätkä ne rajoitu pelkästään yksilöön vaan voivat ilmetä populaatio- tai yhteisötasolla.

Biologisessa ja ekologisessa kontekstissa ellujäämismekanismit voivat olla fysiologisia, käyttäytymiseen liittyviä sekä kehitys- tai evoluutiomuotoja. Fysiologisia mekanismeja ovat termoregulointi, aineenvaihdunnan hidastaminen ja neste- sekä energian säätely, jotka auttavat pysymään toimintakykyisenä kuormittavissakin ympäristöissä. Esimerkkejä käyttäytymisen kautta ovat muuttoliikkeet, piiloutuminen, päivittäisten rytmien muokkaaminen sekä ruokavarojen kerääminen ja varastointi. Kasveilla yleisiä sopeutumismekanismeja ovat kuivuuden kestämiseen tarkoitetut tilajärjestelyt, talvehtiminen sekä erilaiset fotosynteesin muotoiset sopeutukset, kuten CAM- tai C4-fotosynteesi.

Evoluutiotasolla ellujäämismekanismit voivat ilmetä elämänkierron strategioissa (esimerkiksi aikataulutetut lisääntymisjaksot, bet-hedging) sekä lajikohtaisissa sopeutumisissa, jotka parantavat selviytymistä tietyissä ympäristöolosuhteissa. On huomattava, että ellujäämismekanismit ovat usein kustannuksiltaan kalliita ja niillä on omat tappio- ja hyötykustannussuhteensa.

Psykologisessa kontekstissa termi voi viitata keinoihin selviytyä henkisestä kuormituksesta, vaikka sitä käytetään useammin yleisemmin puolustus- tai selviytymiskeinojen yhteydessä. Kaikki mallit tähtäävät organisaation, yksilön tai populaation kykyyn palautua ja jatkaa toimintaa kriisien jälkeen.