talvehtiminen

Talvehtiminen on eliöiden sopeutumista talven kylmyyteen, lyhyeen päivään ja ravinnon niukkuuteen. Se kattaa sekä kasvien että eläinten strategiat, joiden tarkoituksena on selviytyä usean kuukauden kestosta. Talvehtiminen perustuu kehon lämpötilan, aineenvaihdunnan ja kasvun tilapäiseen säätelyyn sekä suojautumiseen kylmältä.

Kasvit talvehtivat useilla tavoilla. Maanalaiset varastorakenteet, kuten mukulat, juurakot ja sipulit, mahdollistavat elinvoiman siirtämisen talven yli ja kevään edeltävälle kaudelle. Monet perennat pudottavat lehdet ja pysähtyvät kasvussa ennen talvea. Solujen sokeripitoisuuden kasvu ja muiden aineiden kertymä auttavat estämään jäätymistä, ja lumen eristys tarjoaa suojaa alhaisilta lämpötiloilta. Lämpötilan vaihtelut sekä valaistuksen väheneminen säätelevät kasvien heräystä keväällä.

Eläinten talvehtiminen voi sisältää tilapäisen tai pitkäkestoisen aineenvaihdunnan hidastumista sekä kehityksen pysäyttämistä. Torpor on lyhytkestoinen hidastuminen, hibernaatio pitkäaikainen ruumiinlämmön ja aineenvaihdunnan lasku, ja diapaasi kehityksen pysäyttävä tila, jota esiintyy erityisesti hyönteisissä ja joidenkin niveljalkaisten sekä joidenkin nisäkkäiden ja lintujen elämänvaiheissa. Monilla nisäkkäillä ja linnuilla ruumiinlämpö ja metabolinen aktiivisuus vähenevät, ja ne hakeutuvat suojapaikkoihin tai lumen alle.

Talvehtiminen on sopeutumisen keskeinen osa, jonka tehokkuuteen vaikuttavat ympäristötekijät kuten lämpötila, lumen määrä ja ravinnon saatavuus. Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat muuttaa talviolosuhteita ja siten lajeille sekä ekosysteemeille tärkeää talvehtimisen dynamiikkaa.