elektronisjätteiden

Elektroniikkajätteet ovat sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käytöstä poistetut laitteet sekä niiden osat. Ne syntyvät kotitalouksista sekä yritysten ja teollisuuden toiminnasta, kun laitteet uusitaan tai ne vanhenevat. Elektroniikkajätteitä kerätään erillään muusta jätteestä kierrätystä ja materiaalien talteenottoa varten sekä vaarallisten aineiden asianmukaista käsittelyä silmällä pitäen.

Monissa laitteissa on myrkyllisiä aineita, kuten lyijyä, elohopeaa, kadmiumia sekä bromerattuja palonestoaineita ja ftalaatteja. Näiden aineiden erottaminen ja turvallinen käsittely on tärkeää, jotta ne eivät päädy maaperään, vesistöihin tai ilmaan. Kierrätysprosesseissa pyritään sekä vaarallisten aineiden hallintaan että arvokkaiden materiaalien, kuten kuparin, kullan, lasin ja harvinaisten maametallien takaisinottoon.

Huonosti hoidettu elektroniikkajäte voi aiheuttaa ympäristö- ja terveysriskejä. Kaatopaikkoihin tai epäasianmukaiseen polttoon sijoitettuna jätteet voivat saastuttaa maaperää ja vesistöjä sekä päästää ilmaan haitallisia aineita. Siksi on tärkeää varmistaa asianmukainen keräys, erottelu ja kierrätys.

EU:n WEEE-direktiivi ja RoHS-direktiivit säätelevät elektroniikkajätteen keräystä, kierrätystä sekä haitallisten aineiden rajoituksia. Basel Convention ohjaa kansainvälisiä siirtoja ja jätteiden liikuttamista yli maiden rajojen. Monet maat käyttävät laajennettua tuottajavastuuta (EPR), jonka mukaan valmistajat rahoittavat ja järjestävät keräystä sekä kierrätystä. Suomessa ja muissa pohjoismaissa on tarjolla maksuttomia keräys- ja vastaanottopaikkoja sekä julkisia ja yksityisiä kierrätyskeskuksia.

Kiertotalouden linjauksissa elektroniikkajätteiden hallinta korostuu; materiaalien uudelleenkäyttö vähentää tarvetta uusien raaka-aineiden hankintaan ja pienentää ympäristövaikutuksia.