elektroniikkajätteen

Elektroniikkajäte on käytöstä poistetuksi tarkoitettu sähkö- tai elektroniikkalaite, kuten tietokoneet, älypuhelimet, televisiot, kodinkoneet ja valaistuslaitteet. Siitä syntyy sekä kotitalouksissa että yrityksissä ja teollisuudessa, kun laitteet poistetaan käytöstä tai korvataan uusiin.

Se sisältää muovia, metalleja sekä useita haitallisia aineita, kuten lyijyä, elohopeaa, kadmiumia ja bromattuja palonestoaineita. Epäasianmukainen käsittely tai kaatopaikalle päätyminen voi aiheuttaa maaperän, veden ja ilmakehän pilaantumista sekä terveysriskejä sekä työntekijöille että paikallisille asukkaille.

Käytännössä erilliskeräys ja kierrätys järjestetään sekä julkisissa että yksityisissä kierrätyskeskuksissa. EU:ssa ja useissa jäsenvaltioissa elektroniikkajäte kuuluu laajasti sääntelyn piiriin, kuten WEEE-direktiivit sekä RoHS-säädökset, jotka asettavat vaatimuksia keräykselle, uudelleenkäytölle ja haitallisten aineiden rajoituksille; kansalliset ohjelmat tukevat kiertotaloutta ja tuottajavastuuta.

Kierrätysprosessi koostuu purkamisesta, lajittelusta ja materiaalien erottamisesta; metallien, muovien ja muiden komponenttien talteenotto tapahtuu mekaanisten ja kemiallisten käsittelyprosessien avulla. Osa laitteista voidaan korjata ja myydä uudelleen, mikä vähentää uuden materiaalin tarvetta.

Haasteet ja kehitys: epäasiallinen vienti, matala keräysaste, kontaminaatio ja vaikeasti erotettavat materiaalit sekä kuluttajien osallistumisen puute. Digitalisaatio, suunnittelun kiertotalouden periaatteet sekä tehokkaampi kierrätysprosessi parantavat tilannetta. Elektroniikkajäte on kiertotalouden keskeinen osa ja edistää resurssien talteenottoa sekä ympäristökuormituksen vähentämistä.