elektromagneettilujuus

Elektromagneettilujuus on termi, jota käytetään kuvaamaan sähkömagneettisten kenttien vaikutusta nesteiden viskositeettiin. Kyse ei ole vakiintunut fysikaalinen suure, vaan epävirallinen tai kuvaileva käsite, jota käytetään erityisesti ferrofluideissä ja magnetorheologisissa (MR) nesteissä. Sillä viitataan siihen, miten kenttä muokkaa virtausta ja vastusta, kun nesteeseen kohdistuu voimia.

Magnetorheoiset nesteet käyttävät magneettikenttää säätääkseen kynnystoimintaa ja viskositeettia. Kun kenttä vahvistuu, ferromagneettiset partikkelit järjestäytyvät ketjuiksi tai verkostoiksi, mikä lisää nesteen vastustuskykyä ja muuttaa virtaussuhteita. Tämä kenttäriippuvainen viskositeetti ja mahdollinen kynnystila (yield stress) ovat keskeisiä syitä, miksi MR-nesteitä käytetään säädettävissä vaimennus- ja voimanvälityssovelluksissa, kuten jäykkyys- tai jarrutussäädöissä.

Ferrofluideissä kenttä voi aiheuttaa anisotrooppista viskositeettia ja normaaleja jännityksiä, mikä vaikuttaa virtaussuuntaan ja hydrostaattisiin ominaisuuksiin. Tässä yhteydessä termiä on käytetty kuvaamaan tätä käyttäytymistä, mutta tutkijat puhuvat yleisesti magnetoviskoosista tai kenttäriippuvaisesta rheologiasta.

Mittaaminen tapahtuu käyttämällä rheometrejä, joissa magneettikenttä voidaan asettaa kontrolloitavaksi ja viskositeetti tai kynnystila mitataan kentän funktiona. Tulokset esitetään tavallisesti mu(H) tai τ_y(H), eli viskositeetin tai kynnystilan riippuvuutena magneettikentästä.

Koska elektromagneettilujuus ei ole standardikäsitys, on suositeltavaa käyttää tarkempia termejä kuten magnetoviskoosi tai magnetorheologinen efekti kontekstin mukaan. Lisätietoja: magnetoviskoosi, magnetorheologiset nesteet, ferrofluids, rheologia, viskositeetti.