elektrolyyttitasapainohäiriöitä

Elektrolyyttitasapainohäiriöt ovat tiloja, joissa elimistön elektrolyyttien pitoisuudet ovat epätavallisia. Elektrolyytit ovat mineraaleja, jotka kantavat sähkövarausta ja ovat välttämättömiä monille kehon toiminnoille, kuten hermo- ja lihassoluille, nestetasapainolle ja verenpaineelle. Yleisimpiä elektrolyyttejä ovat natrium, kalium, kalsium, magnesium, kloridi ja fosfaatti.

Tasapainohäiriöitä voivat aiheuttaa monet tekijät, mukaan lukien nestehukka, oksentelu, ripuli, tietyt lääkkeet, munuaissairaudet ja hormonihäiriöt. Oireet vaihtelevat elektrolyytin tyypin ja häiriön vakavuuden mukaan. Ne voivat ilmetä lihaskramppeina, väsymyksenä, pahoinvointina, sydämen rytmihäiriöinä ja sekavuutena.

Natriumin epätasapaino voi ilmetä joko liian korkeana (hypernatremia) tai liian matalana (hyponatremia) pitoisuutena. Kaliumin epätasapaino (hyperkalemia tai hypokalemia) on erityisen vaarallinen sydämen toiminnalle. Kalsiumtasapainohäiriöt (hyperkalsemia tai hypokalsemia) vaikuttavat luuston terveyteen, lihasten toimintaan ja hermoimpulssien välitykseen. Magnesiumtasapainohäiriöt (hypermagnesemia tai hypomagnesemia) voivat aiheuttaa lihas- ja hermosto-oireita sekä sydämen rytmihäiriöitä.

Elektrolyyttitasapainohäiriöiden diagnosointi perustuu potilaan oireisiin, sairaushistoriaan ja verikokeisiin, joilla mitataan elektrolyyttien pitoisuudet. Hoito riippuu häiriön syystä ja vakavuudesta. Se voi sisältää nesteytystä, elektrolyyttien korvaamista suonensisäisesti tai suun kautta, lääkityksen muuttamista tai perussairauden hoitoa. Vakavat tasapainohäiriöt vaativat usein sairaalahoitoa.