elastinproteiinia

Elastin proteiinia eli elastinia on keskeinen rakenneproteiini monissa sidekudoskudoksissa. Se muodostaa elastisia kuituja ja kuitujen verkostoja, jotka antavat kudoksille venyvyyden ja palautumiskyvyn. Elastin on erityisen runsasta ihoon, keuhkoihin, suurien valtimoiden seinämiin sekä nivelsidekudoksiin.

Elastin syntetisoidaan soluissa tropoelastinina, joka erittyy soluliman ulkopuolelle. Tropoelastin myöhempi kytkeytyminen elastiin muodostaa erottuvan, kimmokerroksen, joka kiertyy mikrofibrillien, pääosin fibrilliini-1:n, ympärille. Elastichemykset muodostuvat, kun tropoelastin molekyylit risteytyvät toisiinsa lysylioksidaasin katalysoimana ja muodostavat desmosiini- ja isodesmosiini-ristejä. Tämä ristikytkentä antaa elastin-kuiduille pitkäikäisyyden ja vetolujuuden.

Elastin proteiini on pitkäikäinen ja sen kierto-elinkaari on häiriöherkkä. Elastina hajottavat pääasiassa neutrofiilien sekä erilaiset destoraasit ja metalloproteinaasit. Ikääntyessä elastin-kudoksiin kertyy vähemmän uusiutuvaa elastia, mikä näkyy ihon elinvoiman vähenemisenä, keuhkojen ja valtimoiden kimmoisuuden vähenemisenä sekä yleisen elastisuuden vähenemisenä.

Geeni- ja perinnölliset vaikutukset voivat aiheuttaa elastin- liittyviä sairauksia. ELN-geenin mutaatiot voivat johtaa kuten cutis laxa -kudoksen roikumiseen tai surun valtimotytin aortan stenoosin kehittymiseen. Lisäksi elastinin määrän ja laadun muutokset voivat osallistua sairauksiin kuten valtimokovettumaan ja lapsuuden iho- tai sidekudosvaurioihin.

Käytännön merkitys: Elastin antaa kudoksille pitkäjänteisen venyvyyden; sen määrän ja laadun säätely vaikuttaa sekä normaaliin fysiologiaan että ikääntymisen ja tiettyjen sairauksien kehittymiseen. Tutkimus elastinproteinista tukee muun muassa kudosinsinöintiä ja kudosjärjestelmien korjausta sekä keinoja lisätä elastisuutta potilailla.