eläinbiologiassa

Eläinbiologia on biologian ala, joka tutkii eläinten elämää ja monimuotoisuutta. Keskeisiä kysymyksiä ovat eläinten rakenne ja toiminta, kehitys ja kasvu, käyttäytyminen sekä vuorovaikutukset ympäristönsä ja muiden lajien kanssa. Alaa tarkastellaan sekä yksilö- että populaatio- ja ekosysteemitasolla, ja se kattaa sekä selkärankaisten että selkärangattomien eläinten biologian.

Tutkimusmenetelmät yhdistävät kenttä- ja laboratoriotyön: havainnointi, kokeelliset lähestymistavat sekä anatomian ja fysiologian tutkimus. Käytetään myös molekyylibiologiaa, genomiikkaa ja kehitysbiologiaa sekä vertailevaa lähestymistapaa lajien suhteiden ja rakenteiden ymmärtämisessä. Mallieläimiä sekä luonnonvaraisia yksilöitä käytetään laajoissa tutkimuksissa, kuten hiiriä, Drosophila-lajeja ja Caenorhabditis elegansia. Tilastolliset ja filogenettiset menetelmät tukevat evoluution ja sukulaisuussuhteiden tutkimusta.

Keskeisiä suuntauksia ovat etologia (eläinten käyttäytyminen), vertaileva anatomia ja fysiologia sekä kehitysbiologia ja genomiikka. Lisäksi evoluutio ja systematiikka sekä ekologia ja ympäristöbiologia tarkastelevat eläinten sopeutumista ja vuorovaikutuksia. Meribiologia ja vesieläinbiologia sekä paleozoologia laajentavat näkökulmaa sekä menneisyyden että nykyisyyden konteksteihin.

Eläinbiologialla on laajoja sovelluksia: lääketiede hyödyntää eläinmalleja sairauksien tutkimuksessa ja lääkkeiden kehittämisessä, maataloudessa voidaan parantaa terveyttä ja tuotantoa, ja luonto- sekä biodiversiteettisuojelu sekä ympäristön tilan seuranta nojaavat eläinbiologian tietoon.

Koulutukseltaan eläinbiologia tarjotaan yliopistoissa kandidaatti- ja maisteriohjelmina, ja tutkimusura voi johtaa työhön luonnonsuojelussa, museoissa, opetuksessa ja julkisessa hallinnossa. Kansainvälinen yhteistyö ja tieteelliset yhteisöt ovat olennaisia osa-alueita alalla.