eksokriininen

Eksokriininen rauhanen on rauhanen, joka erittää aineita ulkoiseen pintaan, elimen onteloon tai kehon pinnalle johtavien kanavien kautta. Tämä erittämä kulkee yleensä ulos kehosta tai ruoansulatuskanavien kautta. Toisin kuin endokriiniset rauhaset, jotka erittävät hormoneja verenkiertoon, eksokriiniset rauhaset eivät toimita eritteitään suoraan verisoluihin vaan kohteisiinsa kehossa.

Rauhaset voivat olla yksinkertaisia tai haarautuneita, ja niiden erittävän yksikön muoto voi olla acinus (uute- tai putkimainen solu) tai tubulus. Eritteet kulkevat kertautuvien kanavien kautta rauhasen ulostulopaikalle, kuten suolistopinnalle tai ihon pinnalle. Erittäin tyypillisiä eksokriinisiä rauhasia ovat sylkirauhaset, hikirauhaset ja kyynelrauhaset. Myös haima koostuu sekä endokriinisestä että eksokriinisestä osasta; sen eksokriininen osa erittää ruoansulatusentsyymejä ja bikarbonaattia suoraan pohjukaissuoleen. Maksan tuottama sappineste sekä sappikanavat kuuluvat eksokriiniseen erittymiseen.

Eritteret voivat olla merokriinisiä, apokriinisiä tai holokriinisiä, riippuen siitä, miten solut vapauttavat aineksensa. Merokriininen eritys on yleisin, jossa solut erittävät sisältöä eksosytoitumalla. Ruuansulatusn kannalta tärkeä esimerkki on haiman eksokriininen eritys: entsyymit kuten proteaasit, amylaasi ja lipaasi sekä bikarbonaatti mahdollistavat ravintojen pilkkomisen.

Regulaatioon osallistuvat sekä autonominen hermosto että hormoneja, kuten sekretin ja kolesystokinin (CCK), jotka vaikuttavat erityksen määrään ja koostumukseen. Eksokriininen vajaatoiminta voi johtaa ravitsemuksellisiin ongelmiin esimerkiksi haimassa, kun entsyymieritys on riittämätöntä. Cystic fibrosis ja muut kannaffektit voivat heikentää eksokriinisen erittymisen toimivuutta.