eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmissä

Eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmissä, tunnetaan myös nimellä epätodennäköisyysnäytteenotto, tarkoitetaan erilaisia menetelmiä, joissa otoksen valinta ei perustu satunnaisuuteen tai ennalta määriteltyyn todennäköisyyteen. Tämä eroaa klassisista todennäköisyysnäytteistysmenetelmistä, joissa jokaisella populaation jäsenellä on tunnettu ja nollasta poikkeava todennäköisyys tulla valituksi otokseen. Eitodennäköisyysnäytteenotossa tällaista takuuta ei ole, ja valintaprosessiin voi sisältyä tutkijan harkintaa tai muita ei-satunnaisia kriteereitä.

Yleisiä eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmiä ovat esimerkiksi mukavuusnäytteenotto, jossa otokseen valitaan helposti saatavilla olevat yksilöt, sekä harkinnanvarainen näytteenotto, jossa tutkija valitsee omien tietojensa perusteella edustavina pitämänsä yksilöt. Lumipallo- tai lumivyörynäytteenotossa tutkimukseen osallistuneet henkilöt suosittelevat muita potentiaalisia osallistujia. Kiintiö- eli ryhmänäytteenotossa pyritään vastaamaan populaation tunnettuja ominaisuuksia (kuten ikäjakaumaa) ja valitaan sitten jäseniä näihin kiintiöihin esimerkiksi mukavuusnäytteenotolla.

Eitodennäköisyysmenetelmien etuna on usein niiden nopeus ja kustannustehokkuus. Ne soveltuvat hyvin tilanteisiin, joissa satunnaisotanta on vaikeaa tai mahdotonta toteuttaa, tai kun tarvitaan nopeita alustavia tuloksia. Haittapuolena on, että tulokset eivät välttämättä ole yleistettävissä koko populaatioon samalla tavalla kuin todennäköisyysnäytteistyksestä saatavat tulokset, koska otos ei ole satunnainen. Tämä voi johtaa valintaharhaan.