Eitodennäköisyysnäytteenotossa

Eitodennäköisyysnäytteenotossa (non-probability sampling) otoksen valinta ei perustu satunnaisuuteen, vaan tutkijan harkintaan tai muihin ei-satunnaisiin kriteereihin. Tämä tarkoittaa, että jokaisella populaation jäsenellä ei ole tunnettua tai yhtenäistä todennäköisyyttä tulla valituksi otokseen. Eitodennäköisyysnäytteenotto on usein käytännöllisempi ja kustannustehokkaampi menetelmä kuin todennäköisyysnäytteenotto, erityisesti kun tutkittava populaatio on suuri tai vaikeasti tavoitettavissa.

Yleisimpiä eitodennäköisyysnäytteenottomenetelmiä ovat mukavuusnäytteenotto, jossa valitaan helposti saatavilla olevat yksilöt, ja harkinnanvarainen näytteenotto, jossa tutkija valitsee otokseen yksilöitä, joiden hän uskoo edustavan parhaiten tutkimusongelmaa. Muita menetelmiä ovat lumipallo- eli lumivyöryotanta, jossa olemassa olevat osallistujat suosittelevat uusia osallistujia, ja kiintiöotanta, jossa pyritään valitsemaan otokseen tietty määrä henkilöitä tietyistä alaryhmistä populaation rakenteen mukaisesti, mutta ilman satunnaista valintaa alaryhmien sisällä.

Eitodennäköisyysnäytteenoton suurimpana haittana on, että tuloksia ei voida yleistää koko populaatioon tilastollisesti merkittävällä tavalla. Otoksen edustavuus populaatiosta voi olla heikko, ja esiintyä voi valikoitumisharhaa. Siksi menetelmää käytetään usein tutkimuksen alkuvaiheessa eksploratiivisissa tutkimuksissa tai kun yleistettävyys ei ole ensisijainen tavoite. Sitä voidaan hyödyntää myös kvalitatiivisessa tutkimuksessa syvällisempien ymmärrysten saavuttamiseksi tietyistä ilmiöistä.