eitodennäköisyysnäytteenottomenetelmiä

Eitodennäköisyysnäytteenottomenetelmät ovat joukko otantatekniikoita, joissa otoksen valinnassa ei käytetä satunnaisuutta. Toisin kuin todennäköisyysotannassa, jokaisella populaation jäsenellä ei ole tunnettua tai nollaa suurempaa todennäköisyyttä tulla valituksi otokseen. Tämä johtuu siitä, että valintaprosessi on subjektiivinen tai perustuu tutkijan harkintaan.

Yksi yleisimmistä eitodennäköisyysnäytteenottomenetelmistä on mukavuusotanta, jossa otos valitaan helposti saatavilla olevista yksilöistä. Esimerkiksi kyselytutkimuksen tekeminen kadulla ohikulkijoille on mukavuusotantaa. Toinen menetelmä on harkintaotanta, jossa tutkija valitsee henkilöitä, joiden hän uskoo edustavan parhaiten tutkimuskohdetta. Lumipallo-otanta on menetelmä, jossa ensin valitaan muutama henkilö, jotka sitten ohjaavat tutkijan luokse muita sopivia henkilöitä. Kiintiöotannassa pyritään rakentamaan otos, joka vastaa populaation tunnettuja osuuksia tietyissä ominaisuuksissa, kuten iässä tai sukupuolessa, mutta valinta näiden kiintiöiden sisällä ei ole satunnaista.

Eitodennäköisyysotanta on usein nopeampaa ja edullisempaa kuin todennäköisyysotanta, ja se voi olla hyödyllistä eksploratiivisessa tutkimuksessa tai kun populaatiosta ei ole saatavilla kattavaa luetteloa. Sen pääasiallinen haittapuoli on, että tuloksia ei voida yleistää koko populaatioon luotettavasti, koska otos ei ole edustava. Samplausvirhe on tyypillisesti korkeampi ja sitä on vaikeampi arvioida.