eitodennäköisyysnäytteenottomenetelmistä

Eitodennäköisyysnäytteenottomenetelmät ovat joukko tilastollisia menetelmiä, joissa valintaperusteena ei ole satunnaisuus, vaan tutkijan harkinta ja käytännön seikat. Tämä eroaa todennäköisyysnäytteenotosta, jossa jokaisella populaation jäsenellä on ennalta määrätty, nollasta poikkeava todennäköisyys tulla valituksi otokseen. Eitodennäköisyysnäytteenottoa käytetään usein silloin, kun satunnaisotos on hankala tai mahdoton toteuttaa, tai kun tutkimuksen tavoitteena on löytää tiettyjä piirteitä omaavia yksilöitä.

Yksi yleisimmistä eitodennäköisyysnäytteenottomenetelmistä on mukavuusotanta, jossa otos muodostetaan helposti tavoitettavissa olevista henkilöistä. Toinen menetelmä on harkinnanvarainen otanta, jossa tutkija valitsee omien tietojensa ja harkintansa perusteella otokseen sopivimmat yksilöt. Lumipallo-otanta on hyödyllinen, kun tutkittava joukko on vaikeasti tavoitettavissa; alkuun valitaan muutama sopiva henkilö, jotka sitten ohjaavat tutkijan luokse muita samankaltaisia henkilöitä. Kiintiöotannassa pyritään jäljittelemään populaation jakaumaa tietyissä demografisissa ryhmissä, mutta valinta ryhmien sisällä ei ole satunnainen.

Eitodennäköisyysnäytteenoton etuna on sen helppous ja nopeus, ja se voi olla kustannustehokas. Sen merkittävin haittapuoli on otoksen edustavuuden puute, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä koko populaatioon. Tutkimuskohteiden valintaperusteet voivat johtaa systemaattisiin virheisiin, jolloin otos ei vastaa todellista populaatiota. Tästä syystä tulosten tulkinnassa on oltava varovainen.