eisopimusperäisiä

Eisopimusperäisiä velvoitteita tarkoittaa velvoitteita, jotka eivät perustu sopimukseen vaan muuhun oikeudelliseen lähteeseen. Termiä käytetään erottaamaan sopimusperäiset velvoitteet niistä velvoitteista, jotka syntyvät ilman sopimusta.

Suurin osa eisopimusperäisistä velvoitteista tulee vahingonkorvausoikeudesta delikteina (tahallinen tai tuottamuksellinen teko, joka aiheuttaa vahinkoa toiselle). Tällöin vahingoittuneella on oikeus saada korvaus haitasta, mukaan lukien sekä taloudelliset että mahdollisesti ei-taloudelliset haitat. Toisena tärkeänä lähteenä pidetään rikastumisen palautusta: tilanteet, joissa toinen on saanut taloudellista etua ilman oikeudellista perusteetta ja toisen kustannuksella, ja jolloin palautusvaatimus voidaan esittää.

Eisopimusperäisten velvoitteiden tunnuspiirteisiin kuuluvat yleiset periaatteet kuten vahingonkorvausvaatimuksen edellytykset (haitta, syy-seuraussuhde, vastuu ja vahinko sekä korvaus) sekä todistaminen. Velvoitteiden määrä ja laajuus määräytyvät yleisesti vahingonkorvausoikeuden säännösten mukaan. Korvauspyynnöt perustuvat usein haitan korvaamiseen eikä suoraan suoritukseen, kuten sopimusperäisessä tapauksessa.

Suhteessa sopimusperäisiin velvoitteisiin eisopimusperäiset velvoitteet eroavat: jos sopimus on taustalla ja sen rikkominen aiheuttaa vahinkoa, kyse on pääosin sopimusperäisestä vastuusta. Monissa tilanteissa sekä sopimuksellinen että ei-sopimuksellinen vastuu voivat esiintyä samassa tapahtumassa, jolloin kumpaakin velvoitteista voidaan arvioida erikseen.

Esimerkkejä ovat liikenneonnettomuudet, joiden seurauksena aiheutuneet vahingot sekä rikastumisen kehittyminen ilman oikeudellista perustetta. Eisopimusperäisten velvoitteiden käsittelyä säätelevät yleiset oikeusperiaatteet sekä alan erityissäädökset vahingonkorvausoikeudessa ja palautusvelvoitteissa.