syyseuraussuhde

Syyseuraussuhde tarkoittaa tilannetta, jossa yksi ilmiö (syy) aiheuttaa toisen ilmiön (seuraus). Syy ja seuraus ovat yhteydessä toisiinsa ajallisen järjestyksen ja mekanismin kautta: syy esiintyy ensin ja johtaa seurausilmiöön, usein fysikaalisen, biologisen tai sosiaalisen prosessin kautta.

Konkreettisella tasolla syyseuraussuhteen todentaminen vaatii usein useita eri todisteita. Korrelaatio ei tarkoita syy-seuraussuhdetta; tilojen samanaikaisuus tai peräkkäisyys ei riitä osoittamaan syytä, ja kolmannet muuttujat voivat selittää yhteyden. Esimerkiksi säätila voi samanaikaisesti lisätä sekä jäätelön myyntiä että uintiharrastuksia, jolloin yhteys ei heijasta syyä.

Syyseuraussuhteen vahvistaminen perustuu useisiin kriteereihin. Ajallinen etusija on välttämätön: syyn on esiinnuttava ennen seurausta. Mekanismin plausibiliteetti, annos-vaste -yhteydet, tulosten johdonmukaisuus eri tutkimuksissa sekä mahdollisuus kontrolloida sekoittavat tekijät ovat tärkeitä tai välttämättömiä. Bradford-Hillin kriteerit ovat tunnettuja esimerkkejä tämänlaisten arvioiden pohjaksi.

Tutkimusmenetelmät syy-seuraussuhteen arvioimiseksi vaihtelevat. Kokeelliset tutkimukset, kuten satunnaistetut kontrolloidut kokeet (RCT), tarjoavat vahvin todistusaineistopohja. Quasi-kokeelliset ja havaintotutkimukset voivat käyttää tilastollisia keinoja, kuten regressiota, propensity-score -lähestymisiä tai instrumenttimuuttujia vahvistaakseen syy-vaikutussuhteita, kun kokeellinen toteutus ei ole mahdollista.

Rajoitteet ovat yleisiä: mittausvirheet, epäkelpo kontrollointi ja palautuvat syy-seuraussuhteet voivat hämärtää tuloksia. Syyseuraussuhteen rakentaminen on usein kumulatiivinen prosessi, joka vaatii useita eri tutkimusotteita ja kontekstuaalista harkintaa.

Esimerkki: tupakointi on yhdistetty keuhkosairauksiin, ja useat tutkimusotteet osoittavat annos-vaste -arvoja sekä mekanismin plausibiliteetin; kokonaisarvio tukee syy-seuraussuhteen olemassa oloa, vaikka täydellinen todistus voi olla kontekstisidoksellinen.