eiinertiaalissa

Ei-inertiaalinen referenssijärjestelmä on järjestelmä, joka kokee kiihtyvyyden suhteessa inertiaaliseen referenssijärjestelmään. Tällöin Newtonin toinen laki ei päde sellaisenaan, vaan liikkeen kuvaukseen ilmestyvät näennäisvoimat eli fiktiiviset voimat. Näiden voimien avulla voidaan selittää kappaleen liike avulla siitä katsottavassa ei-inertiaalissa kehyksessä.

Kun tarkastellaan liikkumista ei-inertiaalissa kehysessä, voidaan peruslaki kirjoittaa niin, että todellisten voimien lisäksi esiintyy näennäisiä voimia. Esimerkiksi F_fiktiivinen = − m a_frame, missä a_frame on kehysten suhteellinen kiihtyvyys. Erityisen tavallisia ovat kiertoviitteiset ei-inertiaalit kehykset, joissa havaitaan Coriolis-voima ja centrifugaalivoima, sekä Eulerin voima, kun kulmataajuus Ω muuttuu.

Käytännön esimerkkejä ovat maanpinta, joka on kiertyy suhteessa avaruusalukseen; tällöin sääilmiöt ja nesteiden kiertoliikkeet voidaan laskea käyttäen näennäisvoimia, jotta ratkaisut ovat intuitiivisia. Myös pyörivissä laboratorio- ja avaruusympäristöissä, kuten pyörivissä tiloissa tai kiihtyvällä tilanteessa olevissa kuljetusvälineissä, esiintyy näennäisvoimia, kun kehyksen kiihtyvyys muuttaa kappaleen liikerataa.

Nykyfysikassa ei-inertiaalisten kehysten käsittely auttaa jäsentämään kappaleiden liikettä missä tahansa kiihtyvässä viitekehyksessä. Lokaalisti kaikki tapahtumat voidaan taata inertiaalisen kehyksen periaattein; yleisesti ratkaisut siirretään kiertoviikoiden kautta. Teoreettisesti ei-inertiaalisuus liittyy läheisesti suhteellisuusteorian ja paikallisen inertiaalisen kehän käsitteisiin.