Eiinertiaalinen

Ei-inertiaalinen viitekehys on viitekehys, joka kokee kiihtyvyyden tai nopeuden muutoksen suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen. Sellaisessa järjestelmässä Herculeksen lait eivät päde sellaisenaan, vaan Newtonin toisen lain muotoa on rikottava lisäten fiktiivisiä voimia, jotta liiketapahtumat voidaan kuvata oikein.

Fiktiiviset voimat ovat niitä voimien kaltaisia kertomuksia, joita käytetään, kun tutkittavaa liikettä tarkastellaan ei-inertiaalisesta näkökulmasta. Yleisimpiä esimerkkejä ovat Coriolis-voima, joka ilmenee pyörivässä järjestelmässä liikkuvalla kappaleella, sekä keskipakois- tai sentrifugivoima, joka suuntautuu ulospäin kiertoradasta eli kiertävän järjestelmän sisällä. Mikäli kiertopiste muuttuu nopeammin tai kiihtyy, mukaan tulee myös Euler-voima. Fiktiiviset voimat ovat todellisia vaikuttavia voimia vain siinä viitekehyksessä; kokeellisesti ne kuvaavat havaintoja samalla tavalla kuin todelliset voimat.

Käytännössä ei-inertiaalisia viitekehyksiä on esimerkiksi maapallo, joka pysähtymisestä ja pyörimisestä johtuen toimii ei-inertiaalina monissa kokeissa ja ilmiöissä, kuten ilmaston liikkeistä ja ilmakehän virroista aiheutuvissa ilmiöissä. Esimerkkejä ovat myös pyörivä leikkinurkkakone tai satelliittien rakenteiden tutkimus, joissa kiihtyvyydet ovat hallitsevia tekijöitä. Viitekehyksen siirtäminen inertiaaliseen voi yksinkertaistaa laskutusta ja tulkintaa.

Yleisessä käytössä ei-inertiaalinen lähestymistapa on välttämätön, kun halutaan ymmärtää ja ennustaa liikettä tiloissa, joissa kiihtyvyydet eivät ole nollia, sekä kun pyritään soveltamaan Newtonin lakeja käytännön tilanteisiin, kuten säätiloihin, geofysiikkaan ja teknisiin järjestelmiin.