ehtorajoitus

Ehtorajoitus on oikeudellisesta ja sopimuksellisesta kielestä käytetty termi, joka tarkoittaa sitä, että jokin oikeus, mahdollisuus tai toimenpide on rajoitettu tai sen toteuttamista säädellään ehtojen perusteella. Käsite korostaa sitä, että rajoitus syntyy nimenomaan sopimuksen tai säädöksen asettamien ehtojen kautta.

Sitä käytetään eri konteksteissa, kuten hankintamenettelyissä, työsuhteissa, lisensoinnissa ja tietojen käytössä. Esimerkiksi kelpoisuusvaatimukset hankkeessa tai sopimuksessa asetetut käyttöehdot rajoittavat, ketkä voivat osallistua, miten oikeuksia saa käyttää tai millä tavoilla ratkaisua voidaan toteuttaa. Ehtorajoitus voi ilmetä sekä konkreettisina teknisinä että taloudellisina kriteereinä että alempina käyttökieltoina tai alueellisina rajoituksina.

Esimerkkejä ehtorajoituksista ovat: kilpailuun osallistumisen edellyttämät vakaat taloudelliset tilit, lisenssin käyttöön liittyvät rajoitukset kuten tarkoitus- tai maantieteellinen alue, sekä sopimuksen määräykset, jotka asettavat ehtoja suorituksen aloittamiselle tai laajentamiselle. Tällaiset rajoitukset tulee olla kohtuullisia, selkeästi ilmoitettuja ja oikeudellisesti perusteltuja, jotta ne eivät ole turhan rajoittavia tai syrjiviä.

Ehtorajoitus ei ole erillinen lainsäädäntö, vaan kuvaa tapaa, jolla sopimuksen tai säädöksen ehdot rajoittavat oikeuksia tai toimintoja. Se liittyy kiinteästi käsitteisiin ehtoon, rajoitukseen sekä sopimusoikeuteen, ja sen tarkoituksena on varmistaa sopimuksen tai järjestelyn toimivuus ja oikeellisuus.