ehtolausekkeet

Ehtolausekkeet ovat suomen kielessä käytettyjä alistuslauseita, jotka ilmaisevat ehdon tai edellytyksen, jonka perusteella päälausen tapahtuminen on mahdollista. Yleensä ehtolause alkaa konjunktiolla kuten jos, mikäli tai kun, ja se seuraa tai precede päälausetta. Ehtolauseet näkyvät sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä, ja niissä käytetään usein pilkkua ennen päälausetta, kun ehtolause tulee ennen sitä.

Ehtolausekkeiden rakenne perustuu kahteen osaan: ehtolauseseen, joka asettaa ehdon, ja päälauseseen, joka kertoo seurauksen. Suomen kielessä ei ole erillistä konditionaalin kieltä, vaan ehtojen ilmaisussa käytetään verbien taivutuksia, kuten saatua, saisin, olisin, sekä -isi-päätettä. Ehtolauset voivat olla erilaisia riippuen siitä, miten todennäköinen tai epärealistinen ehtoseuraus on.

Tyypillisiä jaotuksia ovat todelliset (realistiset) ehtolauseet, mahdolliset (mahdolliset) ja epärealistiset (epärealistiset) ehdot.

- Todellinen ehtolause: Jos sataa, otan sateenvarjon. Tämä ilmaisee kyseisen hetken tai tulevaisuuden mahdollisuuden yleisimmin nykyisessä tai tulevassa ajassa.

- Mahdollinen ehtolause: Jos saisin lisää rahaa, sijoittaisin sen. Tämä kuvastaa potentiaalisen, mutta ei varman tilanteen.

- Epärealistinen (counterfactual) ehtolause: Jos minulla olisi ollut rahaa, olisin ostanut auton. Tässä viitataan menneeseen tilanteeseen, joka ei toteutunut.

Ehtolausekkeita käytetään laajasti sekä arkipuheessa että kirjallisessa teksteissä, ja ne antavat laajasti mahdollisuuksia ilmaisulle, toiveille ja spekulaatiolle.

---