ecotoksisista

Ekotoksisuus, tai ekotoksikologia, on ympäristötoksikologian ala, joka tutkii haitallisten aineiden ja näiden sekoitusten vaikutuksia ympäristön eliöihin, populaatioihin ja ekosysteemeihin sekä näihin liittyviä ekologisia mekanismeja. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten kemikaalit kulkeutuvat, säilyvät ja muuttavat elinympäristöjä sekä miten altistuminen vaihtelee ajassa ja tilassa. Ekotoksisuus muodostaa tiedon pohjan ympäristön riskien arvioinnille sekä sääntelylle ja ympäristönhoidolle.

Keskeisiä käsitteitä ovat haitta- ja vaaratason tunnistaminen, dose-responssi-käyrät sekä vaikutusrajat kuten LC50 ja EC50. Tärkeää on myös altistumisen reitit: vesi, maaperä, meri ja ilma sekä ravintoketjun kautta tapahtuva bioakkumulaatio ja biomagnifikaatio. Ympäristössä esiintyvät haitalliset aineet voivat olla raskasmetalleja kuten elohopea ja kadmium, öljyyn liittyviä epäpuhtauksia sekä orgaanisia yhdisteitä kuten PCB-yhdisteet ja torjunta-aineet sekä lääkejäämät. Lisäksi mikro- ja nanomuovit sekä muut nanomateriaalit ovat tutkimuksen keskeisessä roolissa.

Tutkimusmenetelmät yhdistävät laboratorio- ja kenttätutkimukset sekä malleja altistumisen, haittojen ja riskin arvioimiseksi. Arvioissa huomioidaan sekä akuutit että krooniset vaikutukset sekä sekapala- ja yhteisvaikutukset. Ekotoksisuus on tärkeä väline ympäristönsuojelussa: se tukee sääntelyä, tuoteturvallisuutta sekä ekosysteemipalvelujen turvaamista.