dysregulaatiosta

Dysregulaatio on tila, jossa jokin säätelevä järjestelmä ei toimi normaalisti. Se voi koskea fysiologisia prosesseja, kuten hormoneja ja autonomista hermostoa, sekä psykologisia tai kognitiivisia säätelytoimintoja. Dysregulaation epäonnistuminen ilmenee usein epävakautena, voimakkaina reaktioina tai liian vähäisenä reagointina suhteessa tilanteeseen.

Biologiassa dysregulaatio tarkoittaa usein epäonnistunutta säätelyä elimistön sisäisessä tasapainossa. Esimerkkejä ovat hormonaalisen järjestelmän, energiankäytön tai vuorokausirytmin säätelemisen häiriöt. Psykologiassa ja neurotieteessä dysregulaatio viittaa tunteiden ja impulssien hallinnan vaikeuksiin sekä stressiin sopeutumisen poikkeavuuksiin.

Yleisimmät tekijät ovat geneettinen alttius, varhaiset kokemukset sekä pitkäaikainen stressi, sairaudet tai lääkitykset. Dysregulaatio voi johtaa unihäiriöihin, mielialavaihteluihin, impulssikontrollin puutteisiin sekä aineenvaihdunnan häiriöihin. Esimerkkinä vuorokausirytmin dysregulaatio, jossa unirytmi ja vireystila eivät pysy normaalissa vuorotuksessa.

Diagnoosi perustuu kliinisiin arvioihin, laboratorio- ja sensorointitesteihin sekä oireiden kartoitukseen. Hoito räätälöidään syyn mukaan: elämäntapamuutokset, kuten säännöllinen unirytmi, liikunta ja ravitsemus; psykoterapia tunteiden säätelyn parantamiseksi; ja tarvittaessa lääkehoito tai muu lääketieteellinen hoito.