dialogisuusteoriaan
Dialogisuusteoria on kirjallisuus- ja kielentutkimuksen lähestymistapa, joka korostaa kielen ja merkityksen dialogista luonnetta. Teorian juuret löytyvät Mikhail Bakhtinin ajattelusta sekä hänen ympärilleen muodostuneesta tutkimusyhteisöstä 1920–1940-luvuilla. Keskeinen väite on, että jokainen puheenvuoro muovautuu aikaisemman diskurssin ja muiden äänien vaikutuksesta, eikä merkitys muodostu yhteiskunnasta erillisen yksilöllisen ilmaisun varaan.
Keskeisiä käsitteitä ovat dialogisuus, puheenvuoron vastavuoroisuus sekä osoitettavuus: merkitys syntyy vuorovaikutuksessa erilaisten äänten, kielten ja ideologioiden
Käytännössä dialogisuusteoriaa sovelletaan kirjallisuudentutkimuksessa, kielitieteessä ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Kirjallisuudessa se auttaa ymmärtämään, miten romaaneissa ja muissa
Kritiikkiä on esitetty siitä, että määritelmät voivat olla epäselviä tai laajasti tulkittavissa, mikä asettaa haasteita teorian