depressanttien

Depressanttien yleinen määritelmä on aineita, jotka hidastavat keskushermoston toimintaa. Vaikutukset vaihtelevat rauhoittumisesta uneliaisuuteen ja kognitiivisen sekä motorisen suorituskyvyn heikkenemiseen. Suurissa annoksissa ne voivat lamaannuttaa hengitys‑ ja verenkierto­toiminnan sekä johtaa tajuttomuuteen tai kuolemaan. Riippuvuuden ja vieroitusoireiden kehittyminen on tavallista, ja alkoholin kanssa yhdistäminen lisää riskejä.

Tyypit ja mekanismit: depressanttien joukkoon kuuluvat esimerkiksi alkoholi, bentsodiatsepiinit ja barbituraatit, opioidit sekä monet unilääkkeet ja anestesia-aineet. Monet depressantit vaikuttavat lisäämällä GABAergisen inhibitorisen signaalin toimintaa aivoissa, useimmiten GABA-A-reseptorien kautta, jolloin hermosolujen aktiivisuus vähenee. Toiset vähentävät excitatoristen signaalien määrää tai estävät neurotransmittereiden vapautumista. Vaikutukset riippuvat annoksesta, aineesta sekä samanaikaisesta käytöstä muiden depressanttien kanssa.

Käyttö ja riskit: depressantteja käytetään lääketieteessä ahdistuksen lievittämiseen, unettomuuden hoitoon, kouristusten hallintaan, anestesiaan ja kivun lievitykseen. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa toleranssia ja riippuvuutta; vieroitus voi olla hengenvaarallinen ja vaatia hoitoa. Yhdistäminen alkoholin tai muiden depressanttien kanssa suurentaa hengitys-, tajunta- ja kuolemanriskia. Erityisessä riskissä ovat raskaana olevat, maksasairaudet sekä aiempi riippuvuus.

Sosiaalinen ja lainsäädännöllinen näkökulma: Monet depressantit ovat kontrolloituja lääkkeitä tai aineita, joiden käyttöä säädellään tiukasti. Väärinkäyttö aiheuttaa sekä yksilö- että yhteiskunnallisia haittoja ja edellyttää ennaltaehkäisyä sekä hoitoa.