depolarisointikanava

Depolarisointikanava on ionikanava, jonka avautuessa solukalvon läpäisevyys muuttuu ja solunsisäinen varaus siirtyy kohti positiivisempaa arvoa. Depolarisaatio on keskeinen vaihe solujen sähköisessä toiminnassa, kuten toimintapotentiaalin syntymässä. Depolarisointikanavien kautta tapahtuva ionivirta tuo solun lähelle tai yli kriittisen kynnyksen, jolloin solun sähköinen tilavuus muuttuu nopeasti.

Useita kanavatyyppejä voidaan pitää depolarisaatiota aiheuttavina. Eniten toimintapotentiaalin nousua säätelevät jänniteherkät natriumkanavat (NaV-kanavat), joiden nopea Na+-virta aiheuttaa nopean depolarisaation. Myös jänniteherkät kalsiumkanavat (CaV-kanavat) osallistuvat depolarisaatioon, erityisesti soluille, joissa depolarisaatio on pidempi ja/tai jolla on kalvopotentiaalin pitkäkestoinen vaikutus. Lisäksi ligandin sitoutuminen avaa kationkanavia, jotka voivat tuottaa depolarisaation esimerkiksi nikotiinisen asetyylikoliinireseptorin tai glutamaattireseptorien kautta.

Rooli vaihtelee kudoksittain. Neurooneissa depolarisaatio käynnistää toimintapotentiaalin NaV-kanavien avautumisen kautta, mikä mahdollistaa sähköisen signaalin etenemisen. Sydämessä nopea depolarisaatio johtuu NaV-kanavien avautumisesta, kun taas CaV-kanavien kautta tapahtuva depolarisaatio voi ylläpitää solun aktiivisuutta. Depolarisointikanavien toimintahäiriöt liittyvät osa sairauksia, kuten epilepsia- tai sydämen rytmihäiriöitä muistuttaviin tiloihin.

Yhteenvetona depolarisointikanavat ovat laaja ryhmä ionkanavia, jotka tuottavat depolarisaation solukalvolla ja mobilisoivat solujen sähköistä ja signalointitoimintaa useissa fysiologisissa prosesseissa. Termi kattaa sekä jänniteherkät että ligandisäätöiset kanavat, joiden avautuminen johtaa positiivisen ionivirran syntymiseen.