dendriittispineiksi

Dendriittispineiksi ovat pienikokoisia kalvo-ulkoneita, joita esiintyy neuronin dendriteissä ja jotka muodostavat ensisijaiset vastaanottopaikat excitatorisille synapseille. Spineen pää sisältää postynaptisen tiheyden sekä useita reseptoreita, kuten AMPA- ja NMDA-reseptoreita, ja ne ovat erittäin dynaamisia rakenteita. Spinen muoto ja koko vaihtelevat yksilöllisesti ja elämän eri vaiheissa, ja niiden muodostusta sekä poistumista säätelevät synaptinen aktiviteetti ja kehitys.

Spineet eroavat muodoltaan. Yleisimät kategoriat ovat sienenmuotoiset, ohutseinäiset ja filopodiset ulokkeet. Sienenmuotoiset spinet muodostavat useimmiten vahvempia synaptisia yhteyksiä, kun taas filopodiset ovat usein tutkimusvaiheessa ja etsivät tulevia yhteyksiä. Spineen kaula toimii sähköisenä eristimenä ja vaikuttaa synaptisen vahvistuksen sekä signaalin leviämisen tehokkuuteen.

Spinogeneesi ja muodonmuutokset tapahtuvat aktiivisuuden sekä kehityksen mukana. Esimerkiksi LTP-vahvistuminen voi lisätä spineen kokoa ja tiheyttä, kun taas LTD voi pienentää niitä. Tämä plasticiteetti perustuu aktiinin reorganisaatioon ja useisiin signaalipolkuihin, kuten Rho GTPases (Rac1, Cdc42, RhoA) sekä CaMKII:iin. Näin spineiden määrä ja muoto kytkeytyvät oppimiseen ja muistamiseen.

Dendriittispineiksi on liitetty kliinisiä ja neurologisia merkityksiä. Spineiden tiheys ja morfologia voivat muuttua kehityksellisissä ja neurodegeneratiivisissa sairauksissa, kuten autismissa, skitsofreniassa tai Alzheimerin taudissa. Tutkimukset käyttävät eläinmalleja sekä kudosnäytteitä ja kuvantamismenetelmiä.