demodulaatiotekniikoilla

Demodulaatiotekniikoilla tarkoitetaan menetelmiä, joilla modulaation avulla välitetty signaali palautetaan takaisin alkuperäiseen informaatiomuotoonsa vastaanotossa. Demodulaatio on keskeinen osa sekä analogisissa että digitaalisissa tele- ja radioliikennejärjestelmissä, joissa tieto siirretään kantasignaalin muuntamisen kautta ja päätelaitteessa palautetaan vastaanotettu viesti.

Analoginen demodulaatio: AM-signaalin demodulaatio toteutetaan tavallisesti envelope-detectorilla, joka palauttaa amplitudin, sekä tarpeen mukaan product-detectorilla suppressed carrier -tilanteissa. FM- ja PM-moduloitujen signaalien demodulaatio perustuu taajuus- tai faasinalyysiin; yleisiä ratkaisuja ovat taajuus-diskriminaattorit ja discriminatoria sekä suljetun silmukan (PLL) pohjaiset demodulaattorit.

Digitaalinen demodulaatio: Digitaalisen signaalin vastaanotossa käytetään koherenttia (sinnynnäistä) tai epäkoherenttia demodulaatiota. Yleisimmät digitaaliset moduulaatiot ovat BPSK, QPSK, 16-QAM ja muut QAM-ryhmät sekä FSK. Demodulaatio hyödyntää usein matcheerausfiltrejä, korrelaatiota, symbolin aikasynkronointia sekä kanavan sovitusta (equalization) kohinan ja multipathin vaikutusten minimoimiseksi.

Valinta demodulaatiotekniikoiden välillä riippuu modulaatiotyypistä, kanavasta, kohinasta ja käytettävissä olevasta digitaalisesta prosessointitehosta. Tehokkuus tulisi kohdentaen herkkyyden, monimutkaisuuden ja viestintäjärjestelmän toleranssien välisenä kompromissina.