taajuusdiskriminaattorit

Taajuusdiskriminaattorit ovat elektronisia piirejä, jotka tunnistavat ja erottelevat tiettyjä taajuuksia signaalissa. Niitä käytetään monissa sovelluksissa, kuten radiovastaanottimissa, demodulaattoreissa ja signaalinkäsittelyjärjestelmissä. Perusperiaatteena on, että piiri reagoi voimakkaammin tiettyyn taajuuteen ja tuottaa ulostulon, joka on suhteessa tämän taajuuden esiintymiseen.

Yksinkertaisimmillaan taajuusdiskriminaattori voi koostua viritetystä piiristä, kuten LC-resonanssipiiristä. Kun signaalin taajuus lähestyy piirin resonanssitaajuutta, piirin impedanssi muuttuu merkittävästi, mikä aiheuttaa jännitteen tai virran muutoksen, jonka avulla taajuus voidaan tunnistaa. Monimutkaisemmat taajuusdiskriminaattorit voivat käyttää aktiivisia komponentteja, kuten operaatiovahvistimia ja suodattimia, tarkempaan taajuuden erotteluun ja herkkyyteen.

Taajuusdiskriminaattoreita voidaan luokitella niiden toimintaperiaatteen mukaan. Esimerkiksi vastaanottavan tyypin diskriminaattorit perustuvat viritettyihin piireihin, kun taas toisiinsa kytketyt oskillaattorit voivat muodostaa diskriminaattorin. Myös digitaalisia menetelmiä voidaan hyödyntää taajuuksien tunnistamisessa ja erottelussa, usein käyttämällä nopeita analogia-digitaalimuuntimia ja signaalinkäsittelyalgoritmeja. Taajuusdiskriminaattorien suorituskykyä arvioidaan usein niiden kaistanleveydellä, herkkyydellä ja kyvyllä erottaa lähellä olevia taajuuksia.