contactpohjaisessa

Contactpohjaisessa viestinnässä (engl. *contact-based communication*) viitataan viestintämuotoon, jossa viestinnän keskeisenä elementtinä on fyysinen tai suora kosketus kahden tai useamman henkilön välillä. Tämä viestintämuoto on yksi vanhimmista ja luonnollisimmista ihmisten välisistä kommunikointitavoista, ja se on olennainen osa sosiaalista vuorovaikutusta lapsuudesta aikuisuuteen.

Kosketus voi ilmaista erilaisia tunteita ja merkityksiä, kuten lämpöä, tukea, rauhallisuutta tai jopa rangaistusta. Esimerkiksi äidin tai huoltajan käsien kosketus vauvaan vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja edistää emotionaalista kehitystä. Työelämässä fyysinen kosketus, kuten käsien osuminen tai ystävällinen napautus selkään, voi vahvistaa tiimien yhteistyötä ja luoda positiivista ilmapiiriä.

Kosketus voi kuitenkin myös olla herkkä aihe, sillä sen tulkinta ja hyväksyttävyys vaihtelevat kulttuurien ja yksilöiden välillä. Joissakin yhteisöissä kosketus on tavallista ja toivottavaa, kun taas toisissa se saattaa tulkita epämuodolliseksi tai jopa häiritseväksi. Lisäksi kosketuksen puute, kuten pitkäaikainen sosiaalinen eristäytyminen, voi vaikuttaa negatiivisesti ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin.

Tutkimukset osoittavat, että kosketus voi myös vaikuttaa fysiologisesti, kuten vähentämällä stressihormonien, kuten kortisolin, tasoa ja lisäämällä oksitosiinin, "rakkaushormonin", tuotantoa. Tämä selittää osittain, miksi kosketus on tärkeä terapeuttisissa ja hoitotilanteissa, kuten lastenlääkärin tutkimuksissa tai vanhustenhoidossa.

Kosketus voi olla myös epäsuoraa, kuten käsien liikkeet tai ilmeet, jotka viestivät tunteita ilman fyysistä kosketusta. Näin ollen contactpohjainen viestintä ei rajoitu pelkästään fyysiseen kosketukseen, vaan sisältää myös muitakin ei-verbaalisia viestintäkanavia.