cellulaarisia

Cellulaarisia on suomen kielen adjektiivin cellulaarinen monikon partitiivimuoto. Sanaa käytetään kuvaamaan asioita, jotka ovat solu- eli solukuvien kaltaisia, soluihin liittyviä tai soluihin perustuvia. Se esiintyy yleisesti tieteellisessä ja teknisessä tekstissä sekä arkipuheessa silloin, kun viitataan useisiin kohteisiin, joilla on solutasoinen luonne tai ominaisuuksia.

Kieliopillisesti cellulaarisia on adjektiivin taivutusmuoto, joka sopii monikollisiin, partitiivisissa lauseyhteyksissä käytettäviin päätteisiin. Esimerkiksi lauseessa "kudokset sisältävät cellulaarisia rakenteita" adjektiivin muoto ja substantiivin esiintymä ovat oikein yhdessä. Toisaalta yksikön vastaava muoto on cellulaarinen, ja genetiivitilanteessa voidaan sanoa esimerkiksi "cellulaarisen aineen".

Sovellusalueet ja käyttöyhteydet vaihtelevat, mutta termi esiintyy pääasiassa biologian, lääketieteen ja materiaalitieteen kielen kontekstissa. Se kuvaa asioita kuten soluihin liittyviä rakenteita, prosesseja tai ominaisuuksia, jotka voidaan havainnoida tai kuvata solutasolla. Koska suomen kielessä käytetään myös muita sanoja soluun liittyvien ilmiöiden kuvaamiseen, cellulaarisia ei ole erillinen tieteenala vaan adjektiivinen ilmaisu, jonka tarkka merkitys riippuu kontekstista.

Etymologisesti cellulaarinen muodostuu suomen kielen adjektivointisuffixillä -aarinen ja pienestä juuresta, joka viittaa soluihin yleisellä tasolla. Termi on vakiintunut tieteellisessä sanastossa, mutta sen käyttö on laajentunut arkipuheeseen, kun halutaan korostaa soluihin liittyvää luonnetta. Lähestymistapojen tarkka valinta riippuu kirjoituksen aiheesta ja kohdeyleisöstä.

Näkökohtia toisiinsa liittyen cellulaarisia voi käyttää monikossa kuvaamaan useita soluihin liittyviä piirteitä, rakenneosia tai prosesseja, mutta se ei ole itsenäinen käsite tai alaohjelma, vaan kielen ilmauksen muoto, joka kiinnittää huomion solutasoon.