causatiivipäätteestä

Causatiivipäätteestä on suomen kielessä derivatiivinen päätte, jolla verbistä voidaan muodostaa causatiivinen verbi, joka tarkoittaa että subjekti saa aikaan toisen henkilön tai asian tekemisen tai tilan syntymisen. Käytännössä se ilmaisee causation tai aiheuttamisen: kyseessä on tilan tai toiminnan aiheuttaminen jollekin muulle.

Yleensä causatiivipäätteet ovat -ttaa tai -ytä (myös muodoissa kuten -ttaa, -yttää, -ottaa, -ättää riippuen äänteellisestä sekä vokaaliharmoniasta). Päätte lisätään yleensä vartaloon tai seniiriseen kantaan, ja muotoon vaikuttavat soinnilliset sekä vokaalivirtaukseen liittyvät muutokset. Esimerkiksi syöttää on syöt- + -tää, kasvattaa on kasv- + -attaa, opettaa on opeta- + -taa, pelottaa on pelot- + -taa/otta. Näin muodostuneet sanat merkitsevät “saada aikaan toisen tekeminen” tai “aiheuttaa tilaa”.

Käyttö ja vivahteet: causatiivin käyttö on keskeistä tekijäkantaisessa ilmaisussa, jossa halutaan korostaa, että puhujan tai subjektin vaikutus ulottuu toisen toimiin tai tilaan. Causatiivisia verbejä käytetään usein siirtämään toimintavastuu, esimerkiksi opettaa (opettaa jotakuta) vs oppia (oppia itse). Kielessä on kuitenkin usein useita mahdollisia causatiivin muodostusmuotoja, ja joitakin vakiintuneita sanoja on kehittynyt sellaisiksi ilman suoranaista johdosta. Joissakin tapauksissa muodostuma voi olla idiomaattinen tai vakiintunut eri merkityksin kuin perusnegatiivinen “tehdä itse”.

Historia ja variaatio: causatiivipäätteet ovat tuottavia ja yleisiä, mutta kaikki verbit eivät saa causatiivista muotoa. Joissakin tapauksissa äänteellinen muotoilu ja merkitys ovat kehittyneet vanhempina muotoina, ja poikkeuksia esiintyy erityisesti epäsäännöllisissä juurissa.