bronkokonstriktiota

Bronkokonstriktio tarkoittaa keuhkoputkien sileiden lihasten supistumista, jolloin ilma-tilaa keuhkoputkien sisällä kaventuu ja ilmaan pääsy vaikeutuu. Tilaa esiintyy sekä äkillisesti että kroonisten keuhkosairauksien yhteydessä, ja se on tyypillinen osa astmaa sekä keuhkoahtaumatautia (COPD), mutta laukaisijoita on monia.

Mekanismi ja laukaisijat liittyvät tulehduksellisiin ja motorista reaktioihin, joissa keuhkoputkien lihaksia kiristäviä välittäjäaineita (esim. histamiini, leukotrieenit) sekä asetyylikoliiniä vapautuu. Tulehdus, turvotus ja liman erityksen lisääntyminen pahentavat ilmatiehden ahtautumista. Astmassa ja liikuntaan liittyvässä bronkokonstriktiossa keuhkoputkien reaktiivisuus on kohonnut, ja ulkoiset ärsykkeet kuten allergiat, virukset, kylmä ilma sekä tietyt lääkkeet voivat laueta oireita.

Oireisiin kuuluvat hengenahdistus, yskimä, vinkuvaa hengitystä, rintakouristus tai -kitka sekä heikentynyt kyky sahata ilmavirtauksia. Diagnoosi perustuu oireisiin ja keuhkojen toimintakyvyn mittauksiin, kuten spirometriaan: FEV1:n ja FVC:n suhde on tyypillisesti alentunut, ja bronkodilataatorin jälkeen saavutettava paraneminen viittaa reversiibeliin obstruktioon.

Hoito ja hallinta eroavat akuutin ja kroonisen hoidon välillä. Akuuttiin lievitykseen käytetään lyhytvaikutteisia beeta-2-agonisteja (inhaloitava salbutamoli). Vakavien oireiden tapauksessa voidaan tarvita antikolinergiä, kortikosteroideja ja lisähappea. Pitkäaikainen hoito tähtää tulehduksen hallintaan ja oireiden estämiseen: inhaloitut kortikosteroidit (ICS), pitkävaikutteiset beeta-2-agonistit (LABA) yleensä yhdistettynä ICS:n kanssa, sekä mahdollisesti leukotrieeniretseptorien salpaajia. Välttäminen ennakoi laukaisijoita ja säännöllinen seuranta ovat keskeisiä. Ennuste riippuu taustasairaudasta ja hoidon tehokkuudesta; astmassa bronkokonstriktio on usein palautuva, COPD:ssa se on vähemmän palautuva.