borrelioosi

Borrelioosi on punkin välityksellä tarttuva infektio, jonka aiheuttaa Borrelia burgdorferi sensu lato -bakteeriperhe. Tartuntaa välittävät Ixodes-suvun punkit; Euroopassa yleisin laji on Ixodes ricinus ja Pohjois-Amerikassa Ixodes scapularis. Punkinpureman jälkeen bakteeri voi levitä elimistöön, jos punkki on ollut kiinnittyneenä pitkään.

Oireet ilmenevät vaiheittain. Varhainen paikallinen vaihe on usein laajeneva ihottuma, erythema migrans, joka ilmenee usein 1–4 viikkoa pureman jälkeen. Yleisiä ovat flunssamaiset oireet, kuten kuume, päänsärky, lihas- ja nivelkivut. Ilman hoitoa tauti voi levitä muualle kehoon ja aiheuttaa neurologisia (esimerkiksi kasvohermoparalyysi, meningoradikulopatia) tai sydämen johtuvuusongelmia. Myöhäisvaiheessa voi kehittyä kiertäviä niveltulehduksia, erityisesti polvissa, sekä harvinaisia neurologisia oireita.

Diagnoosi perustuu oireisiin ja altistumiseen punkkitartunnan riskialueilla. Laboratoriotestit ovat hyödyllisiä erityisesti epäiltäessä poikkeavia tai pitkittyneitä oireita. Yleisessä vaiheessa serologia (kaksivaiheinen testaus: aluksi ELISA/EIA, vahvistus Western blot) tukee diagnoosia, mutta varhaisessa vaiheessa testien herkkyys voi olla alhainen.

Hoito on yleensä antibioottikuuri. Aikuisille ja nuorille suositellaan usein doksisykliiniä 100 mg suun kautta kahdesti päivässä 10–21 päivää. Alle 8-vuotiaille sekä raskaana oleville vaihtoehtoja ovat amoksisilliini tai kefuroksiini. Neuroborreliosta ja joistakin harvinaisista komplikaatioista voidaan tarvita pitkäkestoisempi hoito sekä suonensisäistä antibioottia.

Ennuste on yleensä hyvä antibioottikuurin jälkeen; suurin osa toipuu täysin. Joillakin voi esiintyä pitkäaikaisia oireita, kuten niveltävaivaa, jotka eivät johdu hoidosta. Ennaltaehkäisy perustuu punkkien välttämiseen, asianmukaiseen pukeutumiseen, omien tarkastusten tekemiseen ja punkkien ripeään poistamiseen.