borosilikaattista

Borosilikaatti (borosilikaattinen lasi) on lasiaines, jossa piidioksidin (SiO2) verkostoa vahvistaa booridoksidi (B2O3). Tyypillinen koostumus koostuu suurimmaksi osin SiO2:sta sekä noin 10–15 % B2O3:sta sekä pienistä alkali- ja alumiiniyhdisteistä. Tämä rakennetta muokkaamalla lasi saa matalamman lämpölaajenemisen ja paremman kemiallisen kestävyyden.

Ominaisuudet: matala lämpölaajeneminen (noin 3–4 × 10^-6 /K), korkea lämpötilakesto, hyvä kemiallinen kestävyys ja hyvä läpinäkyvyys. Lasi on helppo muotoilla ja koneistaa, ja se säilyttää optiset ominaisuutensa useimmiten hyvin. Se kestää monia happoja ja emäksiä paremmin kuin tavallinen lasi, mutta HF-happo voi syöpyä sitä.

Historiallinen tausta ja valmistajat: Borosilikaatin kehitti 1900-luvun alkupuolella Schott-yrityksen tutkimus- ja kehitystyö. Tunnettuja tuotemerkkejä ovat Duran, Tempax ja Pyrex. Pyrex on erityisen tunnettu sekä keittiö- että laboratoriolasien piirissä; koostumus ja käyttökohteet voivat kuitenkin vaihdella markkina-alueittain.

Käyttökohteet: yleisimpiä ovat laboratorio- ja tutkimuslaitosten lasivälineet, kuten mittaputket, Erlenmeyer-pullot ja reaktiolasi sekä näytteiden käsittely ja säilytys. Sen korkea lämpö- ja kemiallinen kestävyys tekee siitä suositun valinnan sekä laboratorio- että teollisuusympäristöissä. Joissakin maissa borosilikaattia käytetään myös keittiölasina.

Rajoitteet ja hoito: borosilikaatti on herkkä fluorihappo HF:lle, joka voi syöpyä lasista. Suuremmat lämpötilanvaihtelut on hallittava asianmukaisesti, jotta lasi ei halkea. Yhteenvetona borosilikaatti yhdistää hyvän lämmönkestävyyden, kemiallisen kestävyyden ja hyvän läpinäkyvyyden moniin vaativiin käyttötarkoituksiin.