biopitoisuuden

Biopitoisuus on käsite, jolla kuvataan kemiallisen aineen pitoisuutta biologisessa näytteessä, kuten kudoksissa, veressä tai maidossa. Se mittaa sitä, kuinka suuri osa ympäristössä esiintyvästä aineesta kertyy elävään organismiin ja siten muodostaa mittarin aineen biologisesta kertymisestä. Biopitoisuus liittyy siten läheisesti bioakkumulointiin ja on tärkeä parametri ympäristötekijöiden vaikutusten arvioinnissa.

Mitatut tulokset ilmoitetaan usein massayksiköissä, kuten milligrammoja aineesta kilogrammaa kohti kudosta (mg/kg) tai milligrammoja litraa kohti verinäytettä (mg/L). Biopitoisuutta voidaan tarkastella yksittäisen aineen lisäksi myös osana suurempia käsitteitä, kuten biokonentraatiokerrointa (BCF), joka kuvaa organisaation pitoisuuden suhdetta ympäristön pitoisuuteen. Näin voidaan arvioida, milloin jokin aine saattaa kerääntyä ruoansulatus-, hengitys- tai muiden biologisten prosessien kautta.

Biopitoisuutta voivat vaikuttaa useat tekijät, kuten laji, yksilön koko, ikä ja ruokavalio, sekä kemikaalin ominaisuudet—lipofiilisyys, hajoavuus ja metaboliareitit. Yleensä lipofiilipitoiset aineet kerääntyvät rasvakudoksiin helpommin kuin vesiliukoiset. Biopitoisuus on tyypillisesti dynaaminen ilmiö; pitoisuudet muuttuvat ajan myötä työkalujen, kuten havainnointi- ja mittausmenetelmien, sekä ympäristöolosuhteiden muuttuessa.

Sovelluksena biopitoisuutta käytetään ympäristöriskien arvioinnissa, toksikologiassa ja sääntelyssä sekä tutkimusasetelmissa, joissa halutaan ymmärtää, miten ja missä laajuudessa haitalliset aineet kertyy elävään luontoon. Se täydentää muita kertymän mittareita kuten biomagnifikaatiota ja kokonaisaltistuksen arviointia.