biokütus

Biokütus, eli biofuel, on biomassasta tuotettu polttoaine, jota käytetään erityisesti liikenteessä, lämmityksessä ja sähkön tuotannossa. Se voi olla nestemäistä, kaasumaista tai kiinteää. Biokäyttö perustuu uusiutuviin raaka-aineisiin, kuten puuhun sekä kasvi- ja eläinperäiseen biomassa, ja sen elinkaaripäästöt voivat olla pienemmät kuin fossiilisilla polttoaineilla, mikäli tuotanto on kestävästi hoidettua ja maankäyttö pysyvästi hallinnassa.

Yleisimmät biokütölajit ovat biodiesel, bioetanoli ja biokaasu. Biodiesel valmistetaan rasvoista ja öljyistä kemiallisella esteröinnin avulla ja se sekoitetaan tavalliseen dieselpolttoaineeseen. Bioetanoli saadaan sokeri- tai tärkelypitoisista kasviksista fermentoimalla. Biokaasu muodostuu anaerobisessa mädätysprosessissa orgaanisesta jätteestä ja energiakasveista, ja sitä voidaan käyttää sekä ajoneuvoissa että sähkön- ja lämmöntuotantoon.

Kiinteitä biokütöitä ovat esimerkiksi puupelletit ja hakkeet, joita käytetään lämmityksessä sekä teollisuuden prosesseissa. Kehittyneisiin biopolttoaineisiin kuuluu lignoselluloosapohjaiset etanolit sekä muut edistyneet polttoaineet, joiden tuotanto voi vaatia monimutkaisempia prosesseja ja suurempia investointeja.

Biokütöjen ympäristövaikutukset ovat kiistanalaisia. Ne voivat vähentää kasvihuonekaasupäästöjä elinkaaren mittakaavassa, mutta maankäyttö ja raaka-aineiden tuotantoprosessit voivat aiheuttaa päästöjä tai kilpailla ruokakasvien kanssa. Siksi kestävyyskriteerit ja seuranta ovat keskeisiä, ja monet maat soveltavat sertifioituja kestävän biopolttoaineiden ohjelmia sekä EU:n lainsäädäntö.

Biokütöjen rooli energiantuotannossa on yksi osa siirtymää kohti vähähiilistä energiataloutta. Ne eivät yksin ratkaise energiakriisiä, vaan toimivat yhdessä sähkö- ja liikennepolttoaineiden kokonaisratkaisujen kanssa.