avaruusluotaimet

Avaruusluotaimet ovat miehittämättömiä aluksia, joita käytetään avaruuteen lähetettyinä tutkimus- ja tiedonkeruutehtävissä. Niiden tarkoituksena on tutkia aurinkokuntaa ja sen ulkopuolista tilaa sekä suorittaa tieteellisiä mittauksia ja kokeita. Luotaimet voivat olla kiertäviä satelliitteja (orbitalluotaimet), laskeutujia (landerit), rover-tyyppisiä kulkijoita, ohilentäviä luotaimia tai näiden yhdistelmiä.

Tyypit ja tehtävät ovat moninaiset. Orbitaaliluotaimet kiertävät kohteestaan ja suorittavat etä- sekä in situ -mittauksia. Landerit laskeutuvat pinnalle ja tekevät suoria mittauksia sekä näytteiden ottamista. Flyby-luotaimet ohittavat kohteen ja keräävät tietoa ilman kiertoa tai laskeutumista. Tutkimukseen suunnatut luotaimet voivat myös toimia monitoimisesti rovereiden ja kiertolennon yhdistelminä. Luotaimia voidaan varustaa tieteellisten instrumenttien lisäksi testaus- ja teknologiaohjelmilla.

Teknologia ja toiminta perustuvat lähetysten raketti-kyydin lisäksi energiantuotantoon, viestintään sekä ohjaukseen. Avaruusluotaimet saavat energiansa aurinkopaneeleista tai radioisotooppisista termoelektrisistä generaattoreista (RTG). Viestintämaailmasta käytetään maan ja luotaimen välillä suoraa radioyhteyttä, ja ohjaus- sekä navigointijärjestelmät mahdollistavat kaukotoiminnan sekä autonomiset toiminnot.

Historia alkaa 1950-luvulta, kun ensimmäiset kaupungit ja radioaallot muokkasivat avaruuden tutkimusta. Esimerkkejä ovat Luna-, Mariner-, Venera-, Voyager- ja Pioneer-sarjat sekä myöhemmät Cassini-Huygens, Rosetta ja New Horizons. Nykyisin avaruusluotaimet ovat keskeisessä asemassa planeettojen ja kuiden geologisen rakenteen, ilmakehien ja säteily-olosuhteiden sekä mahdollisten elinkelpoisuuksien tutkimuksessa. Kansainvälisen yhteistyön kautta ne tuottavat laaja-alaista tiedettä ja teknologia-innovaatioita.