automaattikirjoitusta

Automaattikirjoitus on kirjoitustapa, jossa kirjoittaja antaa alitajunnan tai jotakin ulkoista vaikuttavaa voimaa ohjata kirjoitusprosessia siten, että käden liike ja tekstin syntyminen tapahtuvat ilman tietoista suunnittelua. Tekstia voidaan tulkita viestiksi, inspiraation lähteeksi tai luovan prosessin ilmentymäksi, ja kirjoitusasetelmaa voidaan pitää sekä luovana harjoituksena että mahdollisesti hengellisen tai psykologisen kokemuksen kanavana.

Menetelmät ja piirteet vaihtelevat. Osassa käytäntöjä kirjoittaja rentoutuu ja antaa käden liukua vapaasti, joskus mukaan liitetään lyhyt transsi tai tietoisen kontrollin hellittäminen. Kirjoituksen aikana painotus on usein sille, mitä kirjoitus tuo esiin tässä hetkessä, ei sille, mitä suunnitellaan etukäteen. Tekstia voidaan lukea jälkikäteen tai tallentaa tulkintaa varten, ja tulokset voivat olla sekä lyhyitä ilmaisuja että laajempia kirjoitusosia.

Historia ja tausta. Automaattikirjoitus levisi 1800-luvun spiritistisen liikkeen yhteydessä, jossa sitä käytettiin viestien vastaanottamisen keinona. Myöhemmin ilmiöön kohdistui kiinnostusta sekä parapsykologiassa että taide- ja kirjallisuuskentillä. Käytännöt ovat monimuotoisia ja historiallisesti sidoksissa sekä henkisiin että psykologisiin traditioihin.

Kritiikki ja nykytilanne. Tutkimuksellisesti automaattikirjoituksen kyvykkyydestä ei ole osoitettu yleisesti käyttökelpoisia, objektiivisia todisteita ulkoisista lähteistä tulevista viesteistä. Skeptikot pitävät tekstiä usein alitajunnan tuotoksena, syötteenä kirjoittajalle itselleen tai tulkintojen sekä odotusten heijastumana. Käytännössä sitä tarkastellaan usein luovana työkaluna, itsensä tutkimisena tai luovan prosessin virittäjänä.