autoimmuunireaktioissa

Autoimmuunireaktioissa elimistön oma immuunijärjestelmä hyökkää erehdyksessä omia terveitä soluja ja kudoksia vastaan. Normaalisti immuunijärjestelmän tehtävä on tunnistaa ja tuhota vieraita tunkeilijoita, kuten bakteereja ja viruksia. Autoimmuunisairauksissa tämä normaali tunnistusmekanismi pettää, ja immuunijärjestelmä alkaa virheellisesti luokitella elimistön omia osia uhaksi. Tämän seurauksena immuunijärjestelmä tuottaa vasta-aineita tai aktivoi soluja, jotka vahingoittavat omia kudoksia.

Syitä autoimmuunireaktioiden kehittymiselle ei täysin tunneta, mutta uskotaan, että useat tekijät, kuten perinnölliset taipumukset, ympäristötekijät (esimerkiksi infektiot tai altistuminen tietyille aineille) ja hormonaaliset vaikutukset, voivat yhdessä lisätä riskiä. Autoimmuunireaktio voi vaikuttaa mihin tahansa kehon osaan, mikä johtaa laajaan kirjoon erilaisia oireita ja sairauksia. Esimerkkejä yleisistä autoimmuunisairauksista ovat nivelreuma, tyypin 1 diabetes, lupus erythematosus, kilpirauhasen vajaatoiminta (Hashimoton tauti) ja multippeliskleroosi. Diagnoosi perustuu tyypillisesti potilaan oireisiin, verikokeisiin (erityisesti vasta-aineiden osoittamiseen) ja kuvantamistutkimuksiin. Hoito tähtää usein immuunijärjestelmän toiminnan hillitsemiseen ja oireiden lievittämiseen, mutta parantavaa hoitoa ei useimmiten ole.