aurinkolämpö

Aurinkolämpö on tekniikka, jolla auringon säteilyä kerätään ja muunnellaan lämmöksi. Sitä käytetään erityisesti käyttöveden sekä rakennuksen lämmityksen tuotantoon, mutta sitä voidaan soveltaa myös teollisiin prosesseihin. Järjestelmän keskeisiä osia ovat aurinkokeräimet, lämpövarastointitankki, kiertovesipumppu, lämmönvaihdin ja ohjain. Tarvittaessa järjestelmä yhdistetään lisälämmitykseen, kuten varaajaan tai lämpöpumppuun.

Keräimissä on tyypillisesti litteälevykeräimiä tai tyhjiöputkikeräimiä. Litteälevykeräimet ovat kustannustehokkaita ja hyvin soveltuvia matalalämpötilojen tuotantoon, kun taas tyhjiöputkikeräimet toimivat paremmin kylmissä olosuhteissa ja pitkissä käyttöjaksoissa.

Toimintaperiaate: auringon säteily lämmittää keräimen absorboivaa pintaa, jolloin keräimeen kiertävä neste nousee lämpimämmäksi. Lämpö siirtyy varastoon tai suoraan käyttövesijärjestelmään lämpövaihtimen kautta. Kierrätystä ohjaa ohjain ja kiertopumppu, ja järjestelmä on yleensä suljetussa kiertojärjestelmässä, jossa käytetään glykolin tai muun lisäaineen seosta jäätymisen estämiseksi.

Varastointi: lämmin vesi tallennetaan lämpövarastotankkiin, joka mahdollistaa päivän tai useamman päivän tuotannon hyödyntämisen myöhemmin. Joissain asennuksissa on mahdollista kausivarastointiin, jolloin suurempia osia tuotetusta lämmöstä voidaan käyttää talvikaudella.

Hyödyt ja rajoitteet: Aurinkolämpö vähentää fossiilisten polttoaineiden tarvetta ja pienentää energiakustannuksia sekä päästöjä. Rajoitteita ovat sään riippuvuus, tilantarve, asennuskustannukset ja tarve huoltaa järjestelmää sekä varmistaa käyttöturvallisuus.

Lopuksi: Suomessa ja EU:ssa tuki ja standardit ohjaavat näiden järjestelmien käyttöönottoa; ne parantavat energiatehokkuutta ja pienentävät asumiskustannuksia.